Romeo ja Julia häränvuonna

Paavo Rintala on Vietnam-romaaniaan - ensimmäistä suomalaista - kirjoittaessaan tehnyt erittäin viisaita ratkaisuja: hänen näkökulmansa on ulkopuolisen, ja niin hän pystyy luontevasti tarjoamaan kahden vietnamilaisnuoren kuulaasti kerrotun rakkaustarinan ohessa erinomaisen reportaasin aselepoa edeltäneiden pommitusten ajan Vietnamista. Mukana ovat myös pommittajat, sodan rennot ammattilaiset, jotka vain mietiskelevät, kuinka niillä vietnamilaisilla onkaan malttia rakentaa pommitetut asumuksensa ja sairaalansa ja koulunsa yhä uudestaan - ovat kuin muurahaisia, pommittaja ajattelee. Rintala antaa lentäjälle vastauksen, näyttää miten usko ja toivo ovat mahdolliset pommitusten keskelläkin, miten runo elää, millainen on se kansa, jonka iso meren takainen maa on ottanut vapaan maailman ja vapaan kapitalismin nimissä tuhotakseen. Hän näyttää myös, miksi tuo tuhoaminen ei voi koskaan onnistua. Kirja on paitsi sinänsä keskeinen myös Rintalan oman tuotannon parhaita - yhtä vain ihmettelen: mistä Romeo ja Julia kirjan nimeen? Vietnamin rakastavaisista pommit rampauttavat toisen ja sokeuttavat toisen, mutta heidän tarinansa jatkuu.