Masurkka kahdelle kuolemalle

Tänä vuonna 70 vuotta täyttävä Cela luetaan jo eläessään Espanjan kertomataiteen klassikoihin, eikä luomisvoima osoita tyrehtymisen merkkejä päätellen tästä 1983 julkaistusta romaanista. Suomentajaa sopii onnitella sekä ripeydestä että taitavuudesta, sillä helpoimpia suomennettavia teos ei liene ollut. Se on kirjailijan kotiseudulle Galiciaan sijoittuva verevä ja rakenteeltaan omalaatuinen kyläkollektiivin kuvaus, missä samat henkilöt kerran toisensa jälkeen pyörähtävät näkyville kerraten heistä jo ennestään tiedetyn, mutta saaden samalla jonkin uuden piirteen. Lukija työnnetään keskelle hälisevää kyläkuntaa, menneen ja nykyisen, parhaillaan tapahtuvan ja jo lähes myyteiksi muuttuvien tarinoiden vyörytystä, Ilman kiintopistettä ja yhä uusien ihmisten esittelyssä lukija on aluksi ymmällä, sillä pelkän muistin varassa tuntuu toivottomalta ryhtyä suunnistamaan vieraiden nimien viidakossa. Aikanaan kärsivälliselle lukijalle avautuu tuon Espanjan sisällissodan aikaisen kyläyhteisön koko primitiivinen raadollisuus, mutta toisaalta myös sen murhenäytelmien syvyys, suljetun yhteisen perinteen paineet ja uskomusten vahva osuus. Upea teos niille, joilla on taitoa ja kärsivällisyyttä se omaksua.