Tuomas Ragvaldinpoika
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Cahdexankolmatta kymmendä christillistä, ihmisen sisällön ja ulkonaisen tilan canssa näillä aivoilla yhten sopivaista virttä, ynnä cahden christillisen runon kanssa 1762
Sen Wielä wirhellisen Ilo-Weisu 1763. Suomen ensimmäinen maallinen arkkiveisu joka kertoi runoilijan huulihalkioleikkauksesta.
Hengellisiä ja maallisia arkkirunoja, henkilörunoja (muisto- ja häärunot, kuninkaallisille omistetut runot ym.) Tuotannon tarkkaa määrää ei tiedetä.
Sen Wielä wirhellisen Ilo-Weisu 1763. Suomen ensimmäinen maallinen arkkiveisu joka kertoi runoilijan huulihalkioleikkauksesta.
Hengellisiä ja maallisia arkkirunoja, henkilörunoja (muisto- ja häärunot, kuninkaallisille omistetut runot ym.) Tuotannon tarkkaa määrää ei tiedetä.
Tekstinäyte
W. c. Etkös ole ihmis parca etc.
1. Jumala sä suuri luoja! neuwos omat
Owat mua etzinet,
Hamast alust elämäni, Hengeäni
Armoisesti kätkenet.
2. Sill sä mun mailman waloon surun saloon,
Tuotit wirhen merkillä;
Jota cannan ruumisani, caswoisani
1. Jumala sä suuri luoja! neuwos omat
Owat mua etzinet,
Hamast alust elämäni, Hengeäni
Armoisesti kätkenet.
2. Sill sä mun mailman waloon surun saloon,
Tuotit wirhen merkillä;
Jota cannan ruumisani, caswoisani
Caickein edes nähtäwäst.
3. Waan on wielä näkymätöin wirhi toinen,
Ylhäll suuni laesa,
Joca puhen secoittapi, wieroittapi
Muiden seas eroitta.
4. Sijs ei äänen selkiästi, kerkiästi
Muitten corwis cuulu nijn;
Ei myös huulen ulos sano, oikein ano,
Waick on selkiä meiningi.
5. Cuin mä tulin elämähän, synnin säähän,
Wanhemmild synnytetyx;
Suurell cuormall sikiänsä suloisensa
HERran töill näit etzityx.
6. Heillä sitten suuri waiwa, callis aiwan,
Minun tähten oli wiell';
Sill' en elä äitin aitast eli riescast
Tainut wirhen tähden tääll.
7. He sijs mua wierahalla riescahalla
Eläimitten rawitzit,
Kehdos maates, ahtaasa hahteesa,
Suloisesti holhoisit.
8. Cosca puolicolmat wuotta lensi cohta
Niincuin lindu tuulehen,
Nijn mun Isän hyliäis minun, äitin helmoin,
Orwoin leipää syömähän.
9. Jätti haltuun caickein Isän taiwallisen,
HERran suuren Jumalan,
Joca sulast armostansa, murhellansa,
Ombi ollut Holhojan.
10. Ach! wiell muistan riemusanoi, joilla annoi
Sieluns tilan tiettäwäx:
Käännä kijrust yhtä radi kirjan pladi,
Walo tule taiwahast.
11. Näin hän sanoi wijmeisexi ilmeisesti,
Cumpanillens suruisell;
Sieluns sitten ylösannoi,
Isäll canoi,
Ruumins jälken jääwäisell.
(Tuomas Ragvaldinpojan ensimmäisen julkaisun alkuvirsi)
3. Waan on wielä näkymätöin wirhi toinen,
Ylhäll suuni laesa,
Joca puhen secoittapi, wieroittapi
Muiden seas eroitta.
4. Sijs ei äänen selkiästi, kerkiästi
Muitten corwis cuulu nijn;
Ei myös huulen ulos sano, oikein ano,
Waick on selkiä meiningi.
5. Cuin mä tulin elämähän, synnin säähän,
Wanhemmild synnytetyx;
Suurell cuormall sikiänsä suloisensa
HERran töill näit etzityx.
6. Heillä sitten suuri waiwa, callis aiwan,
Minun tähten oli wiell';
Sill' en elä äitin aitast eli riescast
Tainut wirhen tähden tääll.
7. He sijs mua wierahalla riescahalla
Eläimitten rawitzit,
Kehdos maates, ahtaasa hahteesa,
Suloisesti holhoisit.
8. Cosca puolicolmat wuotta lensi cohta
Niincuin lindu tuulehen,
Nijn mun Isän hyliäis minun, äitin helmoin,
Orwoin leipää syömähän.
9. Jätti haltuun caickein Isän taiwallisen,
HERran suuren Jumalan,
Joca sulast armostansa, murhellansa,
Ombi ollut Holhojan.
10. Ach! wiell muistan riemusanoi, joilla annoi
Sieluns tilan tiettäwäx:
Käännä kijrust yhtä radi kirjan pladi,
Walo tule taiwahast.
11. Näin hän sanoi wijmeisexi ilmeisesti,
Cumpanillens suruisell;
Sieluns sitten ylösannoi,
Isäll canoi,
Ruumins jälken jääwäisell.
(Tuomas Ragvaldinpojan ensimmäisen julkaisun alkuvirsi)
Lähteitä ja viittauksia
Suomen kansallisbiografia 10. SKS 2007