Saulus

Novelli Korkeakoulu (Hannu Launosen suomentamassa antologiassa Maailma uutena) ja Korkeakoulusta tehty, meidänkin televisiossamme esitetty Istvan Gaalin filmi Haukat ovat toivottavasti kiinnittäneet huomiota Miklós Meszölyyn, Viimeistään nyt on herättävä tarkkaavaisiksi: Saulus on päättyneen vuoden arvokkaimpia romaaneja. Jeesuksen jälkeisen Palestiinan kuvauksena se on itsenäinen ja havainnollinen vailla mitään sellaisiin kuvauksiin helposti kiertyvää rihkamaa. Ihmiset elävät ja ennen kaikkea toimii uskonnollisten sääntöjen ja pitämysten järjestelmä, jota kuitenkin vaarantaa ja pelottaa viikko viikolta leviävä uusi kirottu usko. Erinomaisen kiinnostava ja moneen muuhun Palestiina-romaaniin verrattuna näkyvämpi on roomalaisten osuus: he ovat ja hallitsevat, mutta tiukasti vain tiettyjen rajojen puitteissa jättäen muun tämän kiihkeän ja kummallisen maan asiaksi. Yleisinhimillisen merkityksensä Saulus saa nimihenkilönsä, siis pian Paavaliksi muuttuvan kristittyjen vainoojan kehityshistoriasta sekä Lain osuudesta. Järjestelmä oli surmauttanut Jeesuksen, mutta Saulus kulkee jakso jaksolta lähemmäksi hänen oppilaitaan. Voisi puhua Jumalan johdatuksesta, mutta voi puhua myös siitä, että vanha Laki on kuoleentunut orjuuttavaksi ja Saulus ihmisenä ikävöi elämää. Juutalaisten Lain sijalle saanemme kuvitella ne ajankohtaisten poliittisten oppien kivettymät, joissa kiistellään kirjaimista. Mitä tulee hyvin huolellisesti suomennettuun ilmaisuun, niin vähässä paljon seisoo.