Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Filmi poikki
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Alkoholistiperheen elämästä ei helposti saa kirjoitettua humoristis-humanistista romaania. Marttila on siinä kuitenkin onnistunut.
Torstai on perheensä pyykkivastaava, siivousvastaava, kauppavastaava ja isän lääkevastaava. Niin, ja sisarensa ehkäisypillerivastaava. Miten on siis mahdollista, että Tarina-sisko on taas raskaana? Kaikki perheen menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden ongelmat kiertyvät äidin ja isän vaikean alkoholismin ja isän masennuksen ympärille. Kuitenkin perhe sossutyöntekijä Liisan kanssa onnistuu löytämään käytännönläheisiä ratkaisuja ongelmiin, ja soveltaa niitä hyvinkin vapaassa hengessä. Esimerkiksi vaikka osa-aikainen antabus-kuuri toimii yleensä hyvin: alkuviikko selvänä, perjantaihin mennessä lääke on hävinnyt ja silloin saa ryypätä yhden päivän, relata. Tarinan raskaus kaataisi kaiken hyvän, mitä on yhdessä rakennettu jo pitkään. Ja kun isä on vielä rikollisuuteen sekaantunut petroskoilainen kirahvi-Kolja, joka on ollut koko elämänsä rakastunut Tarinaan.
Torstain tarina ei ole synkkä, vaikka vaikeita asioita täynnä onkin. Se ei kiertele, ei häpeile ja hämmästelee käsitystä siitä, että alkoholistiperheen lapset eivät halua puhua vanhempiensa ryyppäämisestä. Luuserius periytyy, mutta aina on mahdollisuuksia muuttaa kohtaloaan. Aina. Fatalismi ei kanna pitkälle, vaikka perheen naiset sen lumoissa elävätkin.
”Nyt mulle tuli muuten mieleen sellainenkin seikka, että jos meidän suvun naiset ovat olleet aina hulluina makeaan ja jos niiden jokaisen nimet ovat karjalaispainotteisia, niin aivan samoin ne kaikki on olleet myös fatalisteja. Että kohtalo sitä ja kohtalo tätä ja otetaan saatana suklaata päälle.” (s. 15)
Luuserisossuihmiset tuomitaan, hyssyttely ja päivittely eivät pelasta ketään. Vain Liisa on osannut ottaa perheen kokonaisuutena käsittelyynsä ja pystynyt pitämään sen yhdessä. Rakkautta ja hellyyttä ei puutu, arjenhallintaa sitäkin enemmän.
Kerronnan tapa ja samalla Torstain mahdollisuus päästä elämässä eteenpäin löytyy elokuvista, leffateoreetikoiden teksteistä ja kamerasta, joka on pojan suurin haave. Aina välillä käsivarakuvaa, lopuksi kaunis fade out…
Romaanin lukijaansa suoraan puhutteleva kieli koukeroineen ja toistoineen on välillä raskasta, mutta painokasta. Kukaan ei voi kyseenalaistaa Torstain valtaa kertojana, oman elämänsä määrittelijänä. Pojan kauneudentaju välittyy hienosti, ja draaman kaari kulkee omaa rataansa loppuun saakka.
(Reetta Saine / Sivupiiri)
- - -
Torstai 15 v. (Torsti) ja Tarina 16 v. (Darjaana) ovat toisiinsa hitsautuneet sisarukset, jotka ovat eläneet koko elämänsä "syrjäytyneessä paskaluuseriperheessä". Kummatkin vanhemmat ovat alkoholisteja, isä lisäksi puhumattomuuteen asti masentunut. Jopa nuorten mummo, joka kuoli 46-vuotiaana, oli alkoholisti ja pitkäaikaistyötön.
Mitä tästä kaaoksesta voi syntyä? Jotain hyvää? Kumma kyllä, mutta voi.
Torstai on tunnollinen isän masennuslääkkeen annostelija, joka osaa myös pitää äidin hyvällä tuulella torstai-iltapäivään asti, jolloin viinalevottomuus iskee. Torstai myös huolehtii sisarensa kondomeista ja ehkäisypillereiden ottamisesta. Antabuslääkkeen ansiosta perheessä vedetään enää viikonloppukännit, mutta onhan sitä siinäkin. Toisaalta yhtä kaameaa on joutua huostaanotetuksi perheriidan takia keskellä yötä ja istua perheneuvojan syynissä tentattavana.
Torstai ajattelee elämäänsä elokuvan kielellä. Hänen suurin intohimonsa on elokuvat ja kamerat. Kuvaaminen on vain suuri unelma ja tytöistä nyt ei saa mitään selvää, ainakaan hippi-Moosasta, joka huolehtii hyljätyistä eläimistä. Kun meno perheessä yltyy liian kovaksi on feidattava mielikuvituskameralla ulos kohtauksesta ja laitettava filmi poikki. Rakkaudella ja hyväksymisellä on sijansa syrjäytyneissäkin perheissä. On vain toivottava parasta ja jatkettava eteenpäin. Joskus - asiat eivät mene täysin pieleen.
(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Torstai on perheensä pyykkivastaava, siivousvastaava, kauppavastaava ja isän lääkevastaava. Niin, ja sisarensa ehkäisypillerivastaava. Miten on siis mahdollista, että Tarina-sisko on taas raskaana? Kaikki perheen menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden ongelmat kiertyvät äidin ja isän vaikean alkoholismin ja isän masennuksen ympärille. Kuitenkin perhe sossutyöntekijä Liisan kanssa onnistuu löytämään käytännönläheisiä ratkaisuja ongelmiin, ja soveltaa niitä hyvinkin vapaassa hengessä. Esimerkiksi vaikka osa-aikainen antabus-kuuri toimii yleensä hyvin: alkuviikko selvänä, perjantaihin mennessä lääke on hävinnyt ja silloin saa ryypätä yhden päivän, relata. Tarinan raskaus kaataisi kaiken hyvän, mitä on yhdessä rakennettu jo pitkään. Ja kun isä on vielä rikollisuuteen sekaantunut petroskoilainen kirahvi-Kolja, joka on ollut koko elämänsä rakastunut Tarinaan.
Torstain tarina ei ole synkkä, vaikka vaikeita asioita täynnä onkin. Se ei kiertele, ei häpeile ja hämmästelee käsitystä siitä, että alkoholistiperheen lapset eivät halua puhua vanhempiensa ryyppäämisestä. Luuserius periytyy, mutta aina on mahdollisuuksia muuttaa kohtaloaan. Aina. Fatalismi ei kanna pitkälle, vaikka perheen naiset sen lumoissa elävätkin.
”Nyt mulle tuli muuten mieleen sellainenkin seikka, että jos meidän suvun naiset ovat olleet aina hulluina makeaan ja jos niiden jokaisen nimet ovat karjalaispainotteisia, niin aivan samoin ne kaikki on olleet myös fatalisteja. Että kohtalo sitä ja kohtalo tätä ja otetaan saatana suklaata päälle.” (s. 15)
Luuserisossuihmiset tuomitaan, hyssyttely ja päivittely eivät pelasta ketään. Vain Liisa on osannut ottaa perheen kokonaisuutena käsittelyynsä ja pystynyt pitämään sen yhdessä. Rakkautta ja hellyyttä ei puutu, arjenhallintaa sitäkin enemmän.
Kerronnan tapa ja samalla Torstain mahdollisuus päästä elämässä eteenpäin löytyy elokuvista, leffateoreetikoiden teksteistä ja kamerasta, joka on pojan suurin haave. Aina välillä käsivarakuvaa, lopuksi kaunis fade out…
Romaanin lukijaansa suoraan puhutteleva kieli koukeroineen ja toistoineen on välillä raskasta, mutta painokasta. Kukaan ei voi kyseenalaistaa Torstain valtaa kertojana, oman elämänsä määrittelijänä. Pojan kauneudentaju välittyy hienosti, ja draaman kaari kulkee omaa rataansa loppuun saakka.
(Reetta Saine / Sivupiiri)
- - -
Torstai 15 v. (Torsti) ja Tarina 16 v. (Darjaana) ovat toisiinsa hitsautuneet sisarukset, jotka ovat eläneet koko elämänsä "syrjäytyneessä paskaluuseriperheessä". Kummatkin vanhemmat ovat alkoholisteja, isä lisäksi puhumattomuuteen asti masentunut. Jopa nuorten mummo, joka kuoli 46-vuotiaana, oli alkoholisti ja pitkäaikaistyötön.
Mitä tästä kaaoksesta voi syntyä? Jotain hyvää? Kumma kyllä, mutta voi.
Torstai on tunnollinen isän masennuslääkkeen annostelija, joka osaa myös pitää äidin hyvällä tuulella torstai-iltapäivään asti, jolloin viinalevottomuus iskee. Torstai myös huolehtii sisarensa kondomeista ja ehkäisypillereiden ottamisesta. Antabuslääkkeen ansiosta perheessä vedetään enää viikonloppukännit, mutta onhan sitä siinäkin. Toisaalta yhtä kaameaa on joutua huostaanotetuksi perheriidan takia keskellä yötä ja istua perheneuvojan syynissä tentattavana.
Torstai ajattelee elämäänsä elokuvan kielellä. Hänen suurin intohimonsa on elokuvat ja kamerat. Kuvaaminen on vain suuri unelma ja tytöistä nyt ei saa mitään selvää, ainakaan hippi-Moosasta, joka huolehtii hyljätyistä eläimistä. Kun meno perheessä yltyy liian kovaksi on feidattava mielikuvituskameralla ulos kohtauksesta ja laitettava filmi poikki. Rakkaudella ja hyväksymisellä on sijansa syrjäytyneissäkin perheissä. On vain toivottava parasta ja jatkettava eteenpäin. Joskus - asiat eivät mene täysin pieleen.
(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
Ensi-ilta tänään torstaina
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
247