Uskomattomat

Nuoret ja nuorehkot kirjailijamme eivät päästä helpolla niitä kirjastonhoitajia, jotka eivät voi tilata kaikkea kotimaista. Kejostakaan ei enää voisi sivuuttaa epämääräisenä tulokkaana, mutta olisi epärealistista olettaa kaikkien lukevan Uskomattomia tyynesti esteettiseltä kannalta, mittaavan muotoa, kunnioittavan ilmaisun tarkkuutta ja vertailevan Henry Milleriin, mikä sekin kaikki on vaateliasta, jos pyrkii täsmälliseen erittelyyn. Mutkattomasti on näpäytetty nuoria sotien ja muitten sellaisten aikojen kuvaamisesta, mitä he eivät itse ole eläneet, mutta entä nyt, kun Pekka Aunus kuvaa juuri sitä, mitä on kokenut, ja romaani on välittömästi ja vilpittömästi sitä elämää? Kejonen varoittaa suoraan ottamasta tätä kirjaa vain modernina proosana ja selittämästä sen ongelmia modernismiksi. Eräs mahdollisuus lukijalle on sääli ja syvä sääli voittanee vastenmielisyydenkin, jota jokin yksityiskohtainen kuvaus herättää. Pekkoja voi ruveta myös romantisoimaan. Miten menetelläänkin - vilpitön kirjailija mahtaa hyväksyä vilpittömät lukijat - niin toivon oivallettavan tässä kärsimysten ja huvien rinnalla myös näkemystä. Kirjailija Kejonen ei väistele sitä minkä kokee velvollisuudeksi. Vaikkei ottaisikaan lainkaan huomioon Kejosen tiettyä rakastettavuutta, niin tällaisen kirjailijan tekstin parissa tulee vapautunut olo, jos antaa sen tulla.