Aavikko ja makrillimeri
Tyyppi
kuvakirjat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Kaiken maailman hullutuksia on luvassa, kun saa seurakseen puhuvan termoskannun ja karanneen robotin. Kuvakirjan päähenkilö Aavikko rakastaa kaikkea kylmää kuten jäätä ja avantouintia. Ei siis ihme, että hän työkseen kunnostaa korjaamolla kylmälaitteita, kun taas työtoveri Rilli-Köpilä on erikoistunut kahvinkeittimiin ja muihin kuumiin laitteisiin. Yleensä termospullo ostetaan siksi, että juomat pysyisivät kuumina, mutta asian voi nähdä toisinkin. Aavikko hankkii termarin pitääkseen mehut ja keitot kylminä. Mitä tahansa tusinatermoskannua hän ei osta, vaan mukaan tulee sellainen, joka osaa puhua pulputtaa. Termari jupisee jopa siinä määrin, että se on nostettava yöksi vessaan, jotta saisi nukuttua. Juttu ei kuitenkaan siihen lopu. Juttukaveriksi ilmaantuu vessanpönttö. Aavikko ei kyllä yhtään ymmärrä, mitä Ter-Mari haluaa kaikella pulinallaan kertoa.
Juuri, kun pöydältä kuuluu termarin käsittämättömiä sanoja, reeh paah, korjaamolle hurauttaa autollaan Pasila. Hän tuo ämpäritehtaalta karanneen robotin, joka saa nimekseen Kobo. Aavikko menee yhdessä uusien tuttavuuksiensa kanssa nauttimaan avannossa uimisen iloista. Robotti ymmärtää Ter-Marin puheet, jotka se tulkkaa Aavikolle. Mari kertoo olevansa termospullon vähän pahanhajuinen henki. Paha haju johtuu siitä, ettei Aavikko pese sitä kuumalla vedellä. Pullonhenget ovat kautta aikojen täyttäneet ihmisten toivomuksia. Myös Mari lupaa kaikesta huolimatta täyttää pari Aavikon esittämää toivomusta, joiden toteutuminen ei ole kuitenkaan ihan täysosuma. Pyyntö ruoka-annosten ilmestymisestä syötäväksi MacGrilli-mereksi, muuttuu silmien eteen avautuvaksi eläväksi makrillimereksi.
Jääkylmän talven ilta-auringon laskiessa Kobo heittää repun selkäänsä ja jatkaa matkaa. Aavikko arvelee, että Mari aikoo seurata robottia katsomaan maailmaa. Ilokseen hän saakin kuulla, että termari jää asumaan Aavikon miniasuntoon ja lupaa tulla päivisin korjaamolle, jossa juttuseuraa ei liiemmin ole ollut, sillä Rillin kanssa on aamuisin sanottu vain morot. Muuten koko päivä on kulunut hiljaisuudessa. (Mervi Koski/ Sanojen aika)
Juuri, kun pöydältä kuuluu termarin käsittämättömiä sanoja, reeh paah, korjaamolle hurauttaa autollaan Pasila. Hän tuo ämpäritehtaalta karanneen robotin, joka saa nimekseen Kobo. Aavikko menee yhdessä uusien tuttavuuksiensa kanssa nauttimaan avannossa uimisen iloista. Robotti ymmärtää Ter-Marin puheet, jotka se tulkkaa Aavikolle. Mari kertoo olevansa termospullon vähän pahanhajuinen henki. Paha haju johtuu siitä, ettei Aavikko pese sitä kuumalla vedellä. Pullonhenget ovat kautta aikojen täyttäneet ihmisten toivomuksia. Myös Mari lupaa kaikesta huolimatta täyttää pari Aavikon esittämää toivomusta, joiden toteutuminen ei ole kuitenkaan ihan täysosuma. Pyyntö ruoka-annosten ilmestymisestä syötäväksi MacGrilli-mereksi, muuttuu silmien eteen avautuvaksi eläväksi makrillimereksi.
Jääkylmän talven ilta-auringon laskiessa Kobo heittää repun selkäänsä ja jatkaa matkaa. Aavikko arvelee, että Mari aikoo seurata robottia katsomaan maailmaa. Ilokseen hän saakin kuulla, että termari jää asumaan Aavikon miniasuntoon ja lupaa tulla päivisin korjaamolle, jossa juttuseuraa ei liiemmin ole ollut, sillä Rillin kanssa on aamuisin sanottu vain morot. Muuten koko päivä on kulunut hiljaisuudessa. (Mervi Koski/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä