ekspressionismi

Kirjallisuuden ekspressionismi, joka on lähinnä saks. ja pohjoismaisen kulttuurin ilmiö, syntyi n. 1910. Vaatimus kirjailijan sisäisen kokemuksen ilmentämisestä sanataiteessa merkitsi kapinaa aikaisempaa, naturalistista todellisuuden jäljentämistä vastaan. Ekspressionismin tavoite oli elämän ja todellisuuden vangitseminen vaistonvaraisella ja alitajuisella tasolla. Ekspressionistit pyrkivät voimakkaaseen ilmaisuun, provokaatioon ja sokkivaikutelmiin sekä protestiin pikkuporvarillista moralismia, väljähtänyttä arvomaailmaa ja ilmaisuperinnettä vastaan. Vahvinta ekspressionismi oli 1920-luvulla. Ekspressionismin edustajia ovat mm. Franz Werfel, Gottfried Benn, Georg Trakl, Alfred Döblin, osin myös Franz Kafka ja Hermann Hesse, sekä Suomessa mm. Elmer Diktonius, Edith Södergran ja Hagar Olsson.