Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Saattoi olla miehen onni

Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Nuori Hartti, alamaitten mies, on etelän levottomuuden ahdistamana paennut Pohjolan suureen hiljaisuuteen. Avarien vesien ja tunturikaartojen vaiheilla, Lapin karujen ihmisten parissa hän löytää oman tiensä ja saa uuden otteen elämään. Pohjoinen kiveliö ihmiskohtaloineen elää mahtavana ja tenhoavana E. N. Mannisen uuden Lapin-romaanin sivuilla.

(WSOY)

- - -

Mannisen viimeiseksi jäänyt romaani, 1943 ilmestynyt Saattoi olla miehen onni on juoneltaan yhtenäisempi kuin hänen aikaisemmat kirjansa. Se ei rakennu niiden lailla anekdootinomaisista jutuista. Romaani on runollinen Lapin ainutlaatuisen luonnon ja yksinkertaisen elämän ylistys.

Saattoi olla miehen onni sijoittuu 1920-luvulle, joka oli Inarinjärvellä uudisasutuksen ja teiden rakentamisen aikaa. Kirjan päähenkilö Hartti Ylimaa on kouluja käynyt "herra", joka palaa Lappiin viettämään yksinkertaista elämää sekatyömiehenä. Paikalliset kokevat Hartin jotenkin ulkopuoliseksi ja epäluotettavaksikin, mutta hän on päättänyt jäädä. Kirjan keskeiseksi teemaksi nousee miehen tuvanrakennuspuuhat Inarinjärven saaressa. Romanttisen juonteen tarinaan tuo metsänvartijan kaunis tytär Matleena, mikä toisaalta johtaa myös ristiriitaan tämän kilpakosijan ovelan porovarkaan ja viinanpolttajan Hirvas-Pieran kanssa.

Kirjan idyllisyys ja rauha vetosivat sodanaikaiseen yleisöön. Matti Pääkkösen sanoin kirja oli "sodan routaiseen maahan puhjennut romantiikan kukka". Kirjan keskittyminen uuden aloittamisen ja kodin rakentamisen ympärille myös enteili tavallaan sodan jälkeistä jälleenrakennusaikaa, jolloin koko Suomen olisi aloitettava alusta. Kirjasta otettiinkin nopeaan tahtiin kolme painosta.

Mannisen kaipuu pohjoiseen tuntuu tässä teoksessa entisestään romantisoituneen. Tunturi ei enää uhkaa eikä olla erämaan armoilla. Ihminen on sovussa luonnon kanssa, vaikka onkin vain pieni ja mitätön osa sitä. Ankarien olosuhteiden sijasta unelmat kariutuvat toisten ihmisten pahansuopuuteen.

(Pohjoista Kirjallisuutta - Oulun kaupunginkirjasto)

Kirjallisuudenlaji

Henkilöt, toimijat

Päähenkilöt

Konkreettiset tapahtumapaikat

Tarkka aika

Alkukieli

Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Alanimeke

kertomus suuresta yksinäisyydestä

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

352

Kustantaja

Kieli

Lisätietoja

1.- 2. p. 1943. 3. p. Porvoo, WSOY 1944. 352 s.