Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Taitaa olla rakkautta, Tiina
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Tiina-sarjan päättävässä teoksessa Tiinan luokka suunnittelee keväistä luokkaretkeä Turkuun. Matkarahoja kerätään monin tavoin ja valmisteluihin kuluu Tiinaltakin paljon aikaa. Vähitellen hän huomaa, että on yksi, joka ei ole retkestä lainkaan innostunut. Juha suorastaan kieltää ystäväänsä osallistumasta retkelle. Tiina joutuu miettimään mikä hänelle on oikeasti tärkeintä. Ja kun Juha eräänä päivänä tunnustaa: ”--- minusta tuntuu, että taidan olla ihan tosissani rakastunut sinuun. Ihan noin oikein. Sillä tavalla kun rakastutaan.” ei Tiinalla ole antaa kuin yksi ainoa suoraan sydämestä tuleva vastaus.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Alkukieli
Palkinto
Tekstinäyte
Seuraavina päivinä Tiinan ja Juhan keskustelu oli niin kankeaa, että kumpikaan ei halunnut lähteä enää ulos. Molempien ajatukset pyörivät tulevassa luokkaretkessä ja Tiinan teki mieli antaa periksi. Jospa hän menisi vielä kerran selittämään ja vakuuttaisi, että Juha oli hänelle kavereista tärkein. Sisu piti kuitenkin puolensa; mitä varten hänen olisi aina peräännyttävä!
Minä en jaksa mitään, jos Juha suuttuu minulle lopuksi ikäänsä, hänen ajatuksensa jauhoivat, mutta en minä silti voi jäädä pois luokkaretkeltä. Mitä Kolmiokin siitä sanoisi, eikä hän antaisi lupaakaan.
Hän ei halunnut palata enää koulustakaan kenenkään kanssa, vaan juoksi karkuun, kun Iisa ja Hilda yrittivät hänen seuraansa. Oli paras kulkea yksin ja pohtia miten saisi asiat selviksi.
- Menen istumaan Koskipuistoon ja mietin siellä, ei siitä kotona mitään tule. Tinttamari ja Mölli pyörivät koko ajan jaloissa ja Veli kiusaa sen kuin ennättää. Se kai aavistaa, että jotakin on vinossa.
Hänen viereensä penkille istuutui nukkavieru mies, jolla oli pitkä parransänki ja muovikassi kädessä. Mukana sillä oli repalekorvainen koira, joka oli yhtä nukkavieru kuin hänkin, eikä talutusnuorakaan ollut mikään nahkaremmi, vaan ripsuva hamppunaru, joka saattoi katketa milloin tahansa. Kaulassa koiralla oli punainen, likainen kaulaliina, joka oli solmittu moneen solmuun leuan alle. Olikohan sen kurkku kipeä?
Tiina kumartui silittämään koirarepsua, eikä muistanut, että äiti oli monta kertaa varoittanut häntä silittämästä vieraita koiria. Niissä voi olla kirppuja tai vesikauhu tai mitä muuta tahansa, hän oli sanonut.
Koira nuolaisi häntä nenänpäähän; sitä ei taidettu useinkaan silittää, pikemminkin potkaista. Hän oli nähnyt miesten potkivan koiria.
- Mitä varten sillä on kaulaliina? hän uteli, vaikka äiti oli varoittanut häntä siitäkin. Vieraille miehille ei saanut puhua, ei ainakaan sellaisille, joilla oli pitkä parransänki ja muovikassi.
Mies vilkaisi häntä arvioivasti, tuntui hyväksyvän hänet ja kumartui kuiskaamaan, että koiralla ei ollut veromerkkiä. - Jos virkamiehet näkevät, että sillä ei ole sitä, niin ne vievät sen mennessään, mutta merkki maksaa niin paljon, että minulla ei ole rahaa siihen. Me tarvitaan rakin kanssa liikenevät markat leipään ja makkaraan.
Minä en jaksa mitään, jos Juha suuttuu minulle lopuksi ikäänsä, hänen ajatuksensa jauhoivat, mutta en minä silti voi jäädä pois luokkaretkeltä. Mitä Kolmiokin siitä sanoisi, eikä hän antaisi lupaakaan.
Hän ei halunnut palata enää koulustakaan kenenkään kanssa, vaan juoksi karkuun, kun Iisa ja Hilda yrittivät hänen seuraansa. Oli paras kulkea yksin ja pohtia miten saisi asiat selviksi.
- Menen istumaan Koskipuistoon ja mietin siellä, ei siitä kotona mitään tule. Tinttamari ja Mölli pyörivät koko ajan jaloissa ja Veli kiusaa sen kuin ennättää. Se kai aavistaa, että jotakin on vinossa.
Hänen viereensä penkille istuutui nukkavieru mies, jolla oli pitkä parransänki ja muovikassi kädessä. Mukana sillä oli repalekorvainen koira, joka oli yhtä nukkavieru kuin hänkin, eikä talutusnuorakaan ollut mikään nahkaremmi, vaan ripsuva hamppunaru, joka saattoi katketa milloin tahansa. Kaulassa koiralla oli punainen, likainen kaulaliina, joka oli solmittu moneen solmuun leuan alle. Olikohan sen kurkku kipeä?
Tiina kumartui silittämään koirarepsua, eikä muistanut, että äiti oli monta kertaa varoittanut häntä silittämästä vieraita koiria. Niissä voi olla kirppuja tai vesikauhu tai mitä muuta tahansa, hän oli sanonut.
Koira nuolaisi häntä nenänpäähän; sitä ei taidettu useinkaan silittää, pikemminkin potkaista. Hän oli nähnyt miesten potkivan koiria.
- Mitä varten sillä on kaulaliina? hän uteli, vaikka äiti oli varoittanut häntä siitäkin. Vieraille miehille ei saanut puhua, ei ainakaan sellaisille, joilla oli pitkä parransänki ja muovikassi.
Mies vilkaisi häntä arvioivasti, tuntui hyväksyvän hänet ja kumartui kuiskaamaan, että koiralla ei ollut veromerkkiä. - Jos virkamiehet näkevät, että sillä ei ole sitä, niin ne vievät sen mennessään, mutta merkki maksaa niin paljon, että minulla ei ole rahaa siihen. Me tarvitaan rakin kanssa liikenevät markat leipään ja makkaraan.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä