Piste vasta loppuun
Tyyppi
novellikokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Novellit ovat lyhyitä, siis keskittyneitä, alastomia ja suodatettuja. 19 tekstiä puhuvat yksinäisyydestä, pakenemisen tarpeesta, sairauksista ja kriiseistä, mutta kirja ei ole synkkä – vain hiukan hirtehinen. Liisa Tuovisen kirjoitukset ovat viiltäviä. Ne katsovat todellisuuteen, mutta katse ei ole kova.
Kirjoittajan silmät näkevät paljon kovaa, mutta katse on lempeä ja humoristinen. Välillä huumori on mustaa, mutta Tuovinen menee aina lähelle ihmistä, tuo ihmisen esiin. Novellit ovat niin kuin kaikki todellinen taide yksinkertaista ja teeskentelemätöntä. Niissä ei ole haettua dramatiikkaa.
Tuovisen ei tarvitse hakea draamaa, koska hän tuntuu taitavan sisäisen dramatisoinnin, menemisen ihmisen sisään ja ihmisen ottamisen omaan sieluunsa. On kuin Liisa Tuovinen ei loisi henkilöhahmojaan, keksisi heitä; he syntyvät itse kirjoittajan sisällä, vaativat puheenvuoroa ja ottavat sen. Puhuessaan, ottaessaan suunvuoron, henkilöt tuovat maailmaan ääniä ja kuvia, jotka karkottavat pahaa, jonka valtaan maailma on joutunut.
Liisa Tuovinen ei ole hilpeä huvittaja eikä synkkä yksinpuhelija; hän on humoristi aleksiskivimäisessä merkityksessä: hän nauraa kyynelten lävitse. Monta kertaa lukija itkee ja nauraa samanaikaisesti.
Tuovinen itse sanoo: ”Toivomukseni on, että edes yksi tarina siinä koskettaisi lukijaa niin, että tunnistaisi itsensä tai ainakin junkun...Tarinathan ovat totta, ainakin osaksi.”
(Basanoskirjat)
Kirjoittajan silmät näkevät paljon kovaa, mutta katse on lempeä ja humoristinen. Välillä huumori on mustaa, mutta Tuovinen menee aina lähelle ihmistä, tuo ihmisen esiin. Novellit ovat niin kuin kaikki todellinen taide yksinkertaista ja teeskentelemätöntä. Niissä ei ole haettua dramatiikkaa.
Tuovisen ei tarvitse hakea draamaa, koska hän tuntuu taitavan sisäisen dramatisoinnin, menemisen ihmisen sisään ja ihmisen ottamisen omaan sieluunsa. On kuin Liisa Tuovinen ei loisi henkilöhahmojaan, keksisi heitä; he syntyvät itse kirjoittajan sisällä, vaativat puheenvuoroa ja ottavat sen. Puhuessaan, ottaessaan suunvuoron, henkilöt tuovat maailmaan ääniä ja kuvia, jotka karkottavat pahaa, jonka valtaan maailma on joutunut.
Liisa Tuovinen ei ole hilpeä huvittaja eikä synkkä yksinpuhelija; hän on humoristi aleksiskivimäisessä merkityksessä: hän nauraa kyynelten lävitse. Monta kertaa lukija itkee ja nauraa samanaikaisesti.
Tuovinen itse sanoo: ”Toivomukseni on, että edes yksi tarina siinä koskettaisi lukijaa niin, että tunnistaisi itsensä tai ainakin junkun...Tarinathan ovat totta, ainakin osaksi.”
(Basanoskirjat)
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
91 s