Rauvola, Aarne
Tekstinäyte
Juha oli yhdeltä osalta römäläistä alkujuurta. Hänen isänsä eli hänen varsinainen synty- ja sukuperänsä olivat pysyneet salassa. Mutta juuri siksi, että kirkonkirjojen mukaan oli pelkkä Johannes Marianpoika, hän kuului äitinsä sukuun, Römään, niin kuin vanhaisä tapasi sanoa. Rovastin antamien lisänimien jatkoksi häntä oli nimitelty myös säämiskähousuisen ja hopeasolkisen pojaksi ikään kuin isä olisi ollut joku herra ja äpäryys ikään kuin peittynyt jonkinmoiseen säätyläisyyden hohteeseen. Tullessaan Petesniemestä takaisin häntä tavallisimmin onneksi sanotaan Römän Juhaksi, jos ei joku suutuksissa hauku entiseen tapaan.
Samoin kuin muutkin äpärät Juha sai huonon osan. Jouduttuaan varjon puolelle hän kasvoi vinoon. Tuomas oli kertonut siitä isälleen tehden tämän mielen murheelliseksi. Paha pelko pani Juholan kyselemään itsekseen: Kerkesivätkö kalseankylmät tuulet pieksemään hennon latvuksen kokonaan pilalle? Vai nostaisiko Römän alkujuuresta pursuva mahla Petesniemen Kallen huonolla esimerkillään vinoksi vääntämän vesan nousemaan jälleen suorana taivasta kohden?
Syntymässä saadut ominaisuudet olivat elämän perus. Lapsuuden vaikutteet huomattiin kulmakiviksi, joiden varaan kehikko rakentui. Vuodet kohottivat salvosta seinähirsinä. Viimeinen liittyi edelliseen ja saumautui vuorollaan seuraavaan. Vaikka joku hirsistä olisi joutunut lahoamiselle alttiiksi, jopa ruvennut mätänemään, rakennus saatetaan silti lujittaa tukipuilla, jos sen kehikko - se on elinympäristö, seurakumppanit, niiden tavat ja esimerkki - tulevat avuksi. Sillä lailla vinoksikin jo painumassa ollut rakennus voi suoristua ja varjeltua enemmiltä vaurioilta. Tarpeeksi vahva ja ajoissa saatu tuki, kuten tiedetään, on pelastanut muutamia jo luhistumassa olevia. Rikkaus ja muu sen kaltainen ei pysty estämään sisimmässä jäytävää turmellusta. Vain Jumalan apu voi nostaa syvältäkin ja suoda siunausta sitä anottaessa. Oikea mielenmuutos vain voi saada aikaan pysyvän parannuksen...
(Isätön poika 1992)
Syntymässä saadut ominaisuudet olivat elämän perus. Lapsuuden vaikutteet huomattiin kulmakiviksi, joiden varaan kehikko rakentui. Vuodet kohottivat salvosta seinähirsinä. Viimeinen liittyi edelliseen ja saumautui vuorollaan seuraavaan. Vaikka joku hirsistä olisi joutunut lahoamiselle alttiiksi, jopa ruvennut mätänemään, rakennus saatetaan silti lujittaa tukipuilla, jos sen kehikko - se on elinympäristö, seurakumppanit, niiden tavat ja esimerkki - tulevat avuksi. Sillä lailla vinoksikin jo painumassa ollut rakennus voi suoristua ja varjeltua enemmiltä vaurioilta. Tarpeeksi vahva ja ajoissa saatu tuki, kuten tiedetään, on pelastanut muutamia jo luhistumassa olevia. Rikkaus ja muu sen kaltainen ei pysty estämään sisimmässä jäytävää turmellusta. Vain Jumalan apu voi nostaa syvältäkin ja suoda siunausta sitä anottaessa. Oikea mielenmuutos vain voi saada aikaan pysyvän parannuksen...
(Isätön poika 1992)