Laaso
Tekstinäyte
Siink krundi viäres ol sitt luanikas istuskell. Suvine auring lämmitt luit oikke nätist. Kirkkhakkisep pitiväp peliäs ison goivu ladvas, ja hakokolpusep paadasiva ittiäs sannas. Oikken dytyväisiks poja ittes tunsivak, ko hes siin istusiva Faagerlundim buadin grundkive viäres Posellin dori laedas Rauman gaupungis. Kyll maar heijä hyvä oloas vähäm betras se rommpottukin go heijä välisäs möllött.
Nikanderi Stefan ja Mettluado Juss siinf fiirasivaf friiaikkatas ja kluttasivas siins sius vähä rommin gans. Synd ja häppi se kyll o, ett rommin gans tollttavallk klutata! Kyll o vallan gamala, ett stää vaam botu suust ryypätän go mitäkin galja. Todi siit olis tehd oll määräs. Mutt ei pojas siihe ny mistän guuma vett saann. Ja nii he nys sitt nautesiva rommi potu suust vaa. Hyvä oikke se silläkin gurillt teke. Teke kyll vaa!
Hissuksis siins sitt sendä rupes se aine knuppihi nousema. Niingo semste ainetten dapan o. Ja vissi on darkotuski!
Summ o vaa se, ett muistos pojas se rommin gans mistasiva.
Aik vaan gulus ja kulus. Yhtäkki sitt Stefan ruppe raottama silmätäs, vauhkottle kapple aikka ymbriles ja mörättä:
- Misä helvetis me ny oikke ole?
Juss uuvotta kans sinnt-tont-tänn ja sano:
- Mnää pelkkä, ett me ole viäl pahemas paikas! Kat nyk ko Nuurlingiki o istattan. O hän, Nortamo, ennem bruukannk kiikat korsteeni nokast vaa, mutt ny hän o istattannt tohon drekoli nurkkaha.
- Voi nyp pahapolv sendä!
- Me olem Boris!
- Älä nyk kamali paoha!
- Millp peevelim belill met tänn joutun ole? Olla vissin duld linjabiilin gans, ko mnuu sisikundan niin giärtä. Mnuun dlee ai huan olo linjabiilis.
- Junall met tlii! Mnää ole vähä semssi muistavanas! Mutt kyll meijä nyt täyty kiirust klaarat konttin dääld. Ett kaikki kamali ihmne sendä juavuspäiten deke. Tlee Porihi! Sillikkö sendä!
Ei pojas sendä iha siins siunama hetkes takasi Raumall lähten. Hek käviväp pöhnäpuadis ostamas vähä rommi eväkses. Ja stää ruvettingi sitt koht nauttima Nuurlingin gondeis siällt tregolis.
- Oles snää sendä murhelise näköne, Nuurling! paohas Stefan. - Taikk mikä ihme se sitt ongan, go joudu noit porilaissi vahtama. Kyll maar snuungi vaan gotti Raumall miäles tekis!
(Ote pakinasta Sillikkä sendä, oleng mep Poris!; Nii händ 1984)
Hissuksis siins sitt sendä rupes se aine knuppihi nousema. Niingo semste ainetten dapan o. Ja vissi on darkotuski!
Summ o vaa se, ett muistos pojas se rommin gans mistasiva.
Aik vaan gulus ja kulus. Yhtäkki sitt Stefan ruppe raottama silmätäs, vauhkottle kapple aikka ymbriles ja mörättä:
- Misä helvetis me ny oikke ole?
Juss uuvotta kans sinnt-tont-tänn ja sano:
- Mnää pelkkä, ett me ole viäl pahemas paikas! Kat nyk ko Nuurlingiki o istattan. O hän, Nortamo, ennem bruukannk kiikat korsteeni nokast vaa, mutt ny hän o istattannt tohon drekoli nurkkaha.
- Voi nyp pahapolv sendä!
- Me olem Boris!
- Älä nyk kamali paoha!
- Millp peevelim belill met tänn joutun ole? Olla vissin duld linjabiilin gans, ko mnuu sisikundan niin giärtä. Mnuun dlee ai huan olo linjabiilis.
- Junall met tlii! Mnää ole vähä semssi muistavanas! Mutt kyll meijä nyt täyty kiirust klaarat konttin dääld. Ett kaikki kamali ihmne sendä juavuspäiten deke. Tlee Porihi! Sillikkö sendä!
Ei pojas sendä iha siins siunama hetkes takasi Raumall lähten. Hek käviväp pöhnäpuadis ostamas vähä rommi eväkses. Ja stää ruvettingi sitt koht nauttima Nuurlingin gondeis siällt tregolis.
- Oles snää sendä murhelise näköne, Nuurling! paohas Stefan. - Taikk mikä ihme se sitt ongan, go joudu noit porilaissi vahtama. Kyll maar snuungi vaan gotti Raumall miäles tekis!
(Ote pakinasta Sillikkä sendä, oleng mep Poris!; Nii händ 1984)
Lähteitä ja viittauksia