Heinonen, Tapani

Lapsuuteni keikuin isäni sukutilalla Karstulan Kimingillä. Mummontuppeloita pyöri nurkissa ja yhteisöllisyyttä riitti, se oli rikkaus. Kirjaston kirjat tarjosivat oivan pakopaikan toiseen todellisuuteen työkeskeisestä elämänpiiristä. Ja leikit lähimetsissä naapurin poikien kanssa ruokkivat mielikuvitusta. Äiti harrasti lukemista, minkä töiltään ehti-joten kamarin kirjahyllyssä oli myös kirjoja, ne kiehtoivat jo ennen kuin osasin edes lukea. Kirjoitin ensin kuvaelmia koulun juhliin, sitten näytelmiä Nuorisoseuralle. Myös ohjasin ja dramatisoin tekstejä näyttämöille mm. Keski-Suomen opistossa ja Itä-Hämeen Kansanopistossa Hartolassa. Kirjoittaminen oli tärkeätä jo nuorena. Ensimmäiset raapaisut kirjoitin maitolappuihin (tilauslappu joka laitettiin maitotonkan mukana meijeriin). "Olkaa hiljaa-Jumalan viljaa-tyyppiset runot olivat kai vastineeni Japanilaisille tanka-runoille..?

Esikoisteokseni novellikokoelma OMAISET julkaistiin jo 90-luvulla ja sai kannustavan vastaanoton. Sitten kirjoittamiseen syntyi pitkä tauko. Henkistä tilaa eikä aikaa tuntunut löytyvän, opiskelin aikuisena psykologiksi ja yritin päästä työn syrjään kiinni. Myös itsekritiikki oli korkealla. Nyt elän parasta luomiskauttani ja koen olevani kypsempi. REUNALLA-romaani oli raju ja rohkea kuvaus homoseksuaalisuudesta, osin myös omaelämäkerrallinen. "Kuka heilutti pesäpuuta" on toinen pitkä romaani. Oli sekä riemullista että raastavaa kirjoittaa tarinaa talvisodan ajoista tähän päivään, jossa arvot murenevat ja perheet hajoavat...

Keski-Suomen kirjailjoiden johtokunnassa 90-luvulla.
Suomen maakuntakirjailjoiden jäsen.
Suomen psykologiliiton jäsen.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

PYHÄNÄ-novelli on käännetty venäjäksi Pietari-säätiön keskisuomalaista kirjallisuutta esittelevässä antologiassa.

Joitakin lehtiartikkeleja.

Levytettyjä laulun sanoituksia kymmenkunta.