Salonen, Aimo

Olen tyypillinen tapaus: toimittaja, joka on aina halunnut kirjoittaa kirjan. Ensimmäinen viritelmä oli jo 80-luvulla, jolloin en ollut vielä tehnyt ensimmäistäkään lehtijuttuani.

Ensisijaisesti olen toimittaja. Esikoinen on se kirja, joka syntyi helposti työni mukana saaduista aineksista sekä omasta elämästäni, ihmisten tarinoiden kuuntelusta ja mielikuvituksesta. Tavallaan se on laajennettu ja mielikuvituksella väritetty lehtijuttu. Toimittajan työ antoi aineksia kirjaan, mutta myös kirjan tekeminen antoi aineksia toimittajan työhön. Joku käsikirjoitukseen muotoilemani lause toi oivalluksen, että tuossahan muuten on lehtijutun ainekset.

Esikoisen jälkeen uskon keskittyväni toimittajan työhön. Toki uuden fiktiivisen tarinan kehittelykään ei ole mahdoton ajatus. Tämä aika on täynnä suurten tarinoiden aineksia, kunhan kirjoittajalla vain olisi aikaa paneutua taustojen kaiveluun.

Jos aikaa ja taloudellisia mahdollisuuksia olisi, alkaisin syventyä tarinaan juuri nyt (syyskuussa 2015) meneillään olevasta historiallisesta mullistuksesta. Toinen maailmansota pisti pallon asiat uusiksi, muurin murtuminen 1989 loi uudenlaisen Euroopan, joka jäi vellomaan muutoksessa. Syksyn 2015 pakolaistulva yllätti Euroopan ja pistää taas asenteita ja asioita uusiksi.

Elämäkertatietoa

Asuinpaikka:
Iisalmi 1959-82, 1985-87, Tervo 1987, Tampere 1987-94, Joensuu 1982-85, 1994-

Perhesuhteet:
Neljä poikaa

Ura:
Ylioppilas Iisalmen lukiosta 1978
Puuteollisuusteknikko Joensuun metsä- ja puutalousopistosta 1985
Sosionomi Tampereen yliopiston toimittajatutkinnosta 1990

Toimittajana:
Iisalmen Sanomat: avustaja 1986-94, kesätoimittaja 1988 ja 1989
Sisä-Savon lehti: toimitusharjoittelija 1987
Kansan Lehti: vakituinen avustaja ja kesätoimittaja 1989-1991
Karjalainen: urheilutoimittaja 1994-2004
Karjalan Heili: toimittaja vuodesta 2004

Tekstinäyte

Yhtenä vääränä iltana aloitin teatterin.

[Prologi-otsikon alla oleva romaanin aloituslause, joka tipahti keväällä 2014 unessa. Lause meni vitsinä Facebookiin ja sai yllättävää kannustusta niin, että tuloksena oli lopulta ihan oikeasti romaani.]