En tiedä, kenen joukoissa seison

Pikkurouva, hum.kand. on avioliitossaan niin onnellinen, että maailman hätää ajatellessa tulee ihan paha olla eikä enää uskallakaan olla oikein onnellinen. Aikaa on viljalti ja osallistumismahdollisuuksia Helsingissä niin runsaasti, että eri poliittisilta tahoilta erilaisina tulevat tiedot maailmasta saattavat tunteikkaan pikkunaisen hämmennyksiin ja kyyneliin, kunnes maltillinen ja selkeäpäinen aviomies aina panee kaiken kohdalleen. Rouva syöksee tietämisen tarpeessaan poliittisesta tilaisuudesta toiseen, myy merkkejä, jakaa varoituslappuja autonsa tyhjäkäyttäjille, on mukana mielenosoituksissa, yrittää vaikuttaa kirjoittamalla, mutta samalla hän tiedostaa yksilön vaikuttamismahdollisuuksien vähäisyyden eikä itsekään tiedä, mikä edes on totuus. Eikä liioin aina tiedä lukija, ostaako pikkurouva omantunnon rauhaa, onko hän salaironinen uudentyyppisen joutilaan kotirouvan luomus, vaiko ihan totinen idealisti ja maailmanparantaja, joten ärsyttävästi ja lystisti monitulkintaisen hahmon on tekijä näennäiskepeällä tyttökirjatyylillään muovannut.