Heinonen, Viljo
Elämäkertatietoa
Yo Turun lyseo 1924
Fil. maist. Turun yliopisto 1931
Lehtori Porin yhteislyseo 1932-69
Rehtori Porin yhteislyseo 1935-69
Toim.joht. Koulutarvike- ja kirjapainoliike Viljo Heinonen ky 1969-
Osallistui kansalaissotaan ja v. 1919 Aunuksen retkikuntaan
Sotavankina 1919-21
Fil. maist. Turun yliopisto 1931
Lehtori Porin yhteislyseo 1932-69
Rehtori Porin yhteislyseo 1935-69
Toim.joht. Koulutarvike- ja kirjapainoliike Viljo Heinonen ky 1969-
Osallistui kansalaissotaan ja v. 1919 Aunuksen retkikuntaan
Sotavankina 1919-21
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Muu tuotanto:
Pari vuotta Venäjän punaisten joukossa 1921
Lukujen 1-1000 neliöt ja neliöjuuret. Omakustanne 1934
Pari vuotta Venäjän punaisten joukossa 1921
Lukujen 1-1000 neliöt ja neliöjuuret. Omakustanne 1934
Tekstinäyte
Eräänä iltana, pari päivää valkoisten hyökkäysyrityksen jälkeen, olimme taas Potstavoissa majoitettuna kylän suurimpaan saunaan. Sekin oli pieni verrattuna Suomen saunoihin. Koko iltapäivä oli kulunut rauhallisesti. Olimme keittäneet harvinaista herkkua - lihaa, jota olimme tänään saaneet; muutamat tosin väittivät sen olevan hevosenlihaa. Muistan meidän olleen tänäänkin ilman suolaa. Olin kuitenkin saanut lusikallisen tätä kallisarvoista ainetta Erkki Myöhäseltä, joka oli sattumalta viereisessä pihassa. Tiedustelijoille koetettiin aina antaa parhaimmat ja täydellisimmät ruoat. He kuuluivat saavan säilöönpantua lihaakin joka päivä.
Oli jo pimeä, kun vihdoin saimme hitaastikypsyvän lihan syömäkuntoon. Aterioimme juuri hyvällä ruokahalulla saunassamme, kun äkkiä saunamme ylitse lensi pari granaattia, jotka räjähtivät kylän laidassa. Miehet syöksyivät kiireesti ulos.
”Mitä tämä on? Kylää pommitetaan!”
”Ensimmäistä kertaa ampuvat valkoiset näin kauas.”
”Nyt on jotakin erikoista tekeillä.”
”Kauheata!”
Taas alkoi uhkaavasti vonkua ilmassa. Menimme vaistomaisesti saunan seinien suojaan, vaikka niistä oli hyvin vähän apua. Nyt mennä surisi juuri yläpuoleltamme.
Loiskis!
Räjähdys!
Edellinen oli Sykkä, joka hyppäsi suin päin likaojaan vähän matkan päähän, jälkimäisen aiheutti granaatti, joka putosi erääseen latoon hajoittaen sen kokonaan. Paksut hirret lensivät yltympäri.
Sitten seurasi yhä useampia ”kapsäkkejä”. Myöskin joen toiselle puolelle Kaljan kylään oli alkanut niitä samaan aikaan putoilla. - Mitä nyt oikein oli tekeillä? Oliko tulossa suuri valkoisten hyökkäys? - Ei ollut vielä koskaan tapahtunut, että valkoiset ampuisivat tänne kylään asti, - kaksitoista kilometriä rintamalta.
Tykit olivat tavallista kolmentuuman kenttätykkiä suuremmat, sillä tämähän kantaa korkeintaan kahdeksan ja puoli kilometriä. Ja senhän kuuli jo räjähdyksen voimakkuudesta, että ne olivat tavallista suurempia. Valkoiset olivat kai saaneet uusia suuria tykkejä ja koettelivat nyt niiden kelpoisuutta. .
Ammukset putoilivat milloin lähemmäksi, milloin kauemmaksi saunastamme. Maa tärisi jalkojemme alla, ikkunat helisivät. Miehet valittivat jo ääneen: ”Kyllä tästä yöstä tulee viimeisemme!” Ja niin kävikin monen.
Jo makasi useita muitakin maassa Sykän esimerkkiä seuraten. Kukaan ei sentään mennyt likaiseen ojaan. Roiha, minä ja pari muuta peräydyimme saunaamme rauhassa jatkamaan keskeytynyttä ateriaamme.
”Jos kerran on sattuakseen, niin ei auta, vaikka makaisimmekin maassa.”
(Kaksi vuotta kuolleena 1924)
”Mitä tämä on? Kylää pommitetaan!”
”Ensimmäistä kertaa ampuvat valkoiset näin kauas.”
”Nyt on jotakin erikoista tekeillä.”
”Kauheata!”
Taas alkoi uhkaavasti vonkua ilmassa. Menimme vaistomaisesti saunan seinien suojaan, vaikka niistä oli hyvin vähän apua. Nyt mennä surisi juuri yläpuoleltamme.
Loiskis!
Räjähdys!
Edellinen oli Sykkä, joka hyppäsi suin päin likaojaan vähän matkan päähän, jälkimäisen aiheutti granaatti, joka putosi erääseen latoon hajoittaen sen kokonaan. Paksut hirret lensivät yltympäri.
Sitten seurasi yhä useampia ”kapsäkkejä”. Myöskin joen toiselle puolelle Kaljan kylään oli alkanut niitä samaan aikaan putoilla. - Mitä nyt oikein oli tekeillä? Oliko tulossa suuri valkoisten hyökkäys? - Ei ollut vielä koskaan tapahtunut, että valkoiset ampuisivat tänne kylään asti, - kaksitoista kilometriä rintamalta.
Tykit olivat tavallista kolmentuuman kenttätykkiä suuremmat, sillä tämähän kantaa korkeintaan kahdeksan ja puoli kilometriä. Ja senhän kuuli jo räjähdyksen voimakkuudesta, että ne olivat tavallista suurempia. Valkoiset olivat kai saaneet uusia suuria tykkejä ja koettelivat nyt niiden kelpoisuutta. .
Ammukset putoilivat milloin lähemmäksi, milloin kauemmaksi saunastamme. Maa tärisi jalkojemme alla, ikkunat helisivät. Miehet valittivat jo ääneen: ”Kyllä tästä yöstä tulee viimeisemme!” Ja niin kävikin monen.
Jo makasi useita muitakin maassa Sykän esimerkkiä seuraten. Kukaan ei sentään mennyt likaiseen ojaan. Roiha, minä ja pari muuta peräydyimme saunaamme rauhassa jatkamaan keskeytynyttä ateriaamme.
”Jos kerran on sattuakseen, niin ei auta, vaikka makaisimmekin maassa.”
(Kaksi vuotta kuolleena 1924)