Harmo ja minä

Meillä vasta viime vuonna voittamansa Nobelin kirjallisuuspalkinnon ansiosta tunnetuksi tulleen, mutta espanjaa puhuvissa maissa jo lähes vuosisadan alusta mainetta saavuttaneen espanjalaisen lyyrikon luonnonläheinen, herkkä ja kuulas proosateos. Voimakkaimmin jää mieleen andalusialainen pikkukaupunki ja sen ympäristö impressionistisina maisemaluonnoksina runoilijan tehdessä retkiään sitkeän ja uskollisen aasinsa selässä etelän hehkuvan taivaan alla. Karuun ja kalseaan pohjoiseen ilmastoon ja ilmaisuun tottuneen on aluksi hiukan vaikea sopeutua tämän eteläisen andalusialaisen elegian maisemaan ja tunnelmiin, mutta pian hän tempautuu mukaan, sillä runoilijan herkkyys, hellyys ja surumieli ovat aitoudessaan valloittavia. Kuvitus on erinomainen, ja kirja kokonaisuutena pieni taideteos.