Kastelimme heitä runsaasti kahvilla
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Kastelimme heitä runsaasti kahvilla on vanhainkotiin sijoittuva teemakokoelma, joka sai alkunsa runoilijan ollessa neljä vuotta sitten siviilipalveluksessa vanhainkodissa.
Timo Harju on syntynyt 1980 ja asuu Turussa. Hän opettaa sanataidetta sanataidekoulu Kratissa ja Puolukkatien lastenkodissa sekä lyriikkaa Turun työväenopistolla ja on kirjoittanut runokritiikkiä Turun sanomiin, Tuli&Savuun, Lumoojaan ja runouden vuosikirja Motmotiin. Hänen runojaan on aiemmin julkaistu Reviiri 2002 -antologiassa ja Tuli&Savussa. Kastelimme heitä runsaasti kahvilla on hänen esikoiskokoelmansa.
(Takakansiteksti)
Timo Harju on syntynyt 1980 ja asuu Turussa. Hän opettaa sanataidetta sanataidekoulu Kratissa ja Puolukkatien lastenkodissa sekä lyriikkaa Turun työväenopistolla ja on kirjoittanut runokritiikkiä Turun sanomiin, Tuli&Savuun, Lumoojaan ja runouden vuosikirja Motmotiin. Hänen runojaan on aiemmin julkaistu Reviiri 2002 -antologiassa ja Tuli&Savussa. Kastelimme heitä runsaasti kahvilla on hänen esikoiskokoelmansa.
(Takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Tapahtumapaikat
Tekstinäyte
1.
Kosteus tihkuu television saumoista,
kaappikellosta joka ei enää lyö, siististi
pedatusta sängystä, valokuvista.
Kyyneleet valuvat oven alta
vierivät käytävää pitkin kierähtävät hissiin,
sitten toista käytävää pitkin, ulko-ovi on jo lähellä,
pääsevät ulko-ovelle! pääsevät ulos!
hoitajat rynnistävät kyynelten perään saavat kiinni
ja maanittelevat väkisin takaisin sisälle kirjoitan
kapuloita itkuun. puolapuita.
2.
Lähteminen on sitä että halataan
kuin murskaantuneet mustikat.
Vuosi sitten tuon oven takana, varoitti
vanhainkodin johtaja, että nämä
vanhukset täällä
eivät ole
mitään suloisia mummoja ja pappoja.
Se oli ehkä vitsi.
3.
Haluaisin että vanhainkoti aukeaisi
joo kaikki ovet raukeaisivat
ja mummot ja papat lepattaen ulos
ryppyineen rullatuoleineen
kuin lehmien kevätlaidun säntäävän kirkas.
Mutta eivät he juokse, siksi
tule katsomaan pilviä vanhainkodin käytävillä.
Kosteus tihkuu television saumoista,
kaappikellosta joka ei enää lyö, siististi
pedatusta sängystä, valokuvista.
Kyyneleet valuvat oven alta
vierivät käytävää pitkin kierähtävät hissiin,
sitten toista käytävää pitkin, ulko-ovi on jo lähellä,
pääsevät ulko-ovelle! pääsevät ulos!
hoitajat rynnistävät kyynelten perään saavat kiinni
ja maanittelevat väkisin takaisin sisälle kirjoitan
kapuloita itkuun. puolapuita.
2.
Lähteminen on sitä että halataan
kuin murskaantuneet mustikat.
Vuosi sitten tuon oven takana, varoitti
vanhainkodin johtaja, että nämä
vanhukset täällä
eivät ole
mitään suloisia mummoja ja pappoja.
Se oli ehkä vitsi.
3.
Haluaisin että vanhainkoti aukeaisi
joo kaikki ovet raukeaisivat
ja mummot ja papat lepattaen ulos
ryppyineen rullatuoleineen
kuin lehmien kevätlaidun säntäävän kirkas.
Mutta eivät he juokse, siksi
tule katsomaan pilviä vanhainkodin käytävillä.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ilmestymisaika
Sivumäärä
89