Paasikiven aika

Ei suinkaan vain mikään mainos ole johtanut olettamaan, että Rintalan kirjassa olisi kysymys ensi sijassa Paasikivestä? Kirja tähtää nimensä mukaisesti Paasikiven aikaan, se on kirjoitettu todistuskappaleeksi siitä, mitä sodan jälkeen ajattelivat Paasikivi ja muutamat muut poliitikot, mitä eräät siihenastiselle luokkayhteiskunnallemme tyypilliset henkilöt, kuten omaan isänmaallisuuteensa uskova korkea upseeri ja joku työväenmies, ja mitä sitten koulupojista kansalaisiksi kasvavat nuoret. Paasikivi on ihailijansa Rintalan silmissä äreä, kuivuudessaan mehukas, tarkkakatseinen ja selväjärkinen ukko, jonka Rintala tietää ja kuvittelee sanovan niin ja niin. Paasikiven jaksot ovat kirjassa houkuttelevaa luettavaa, mutta historiallisina todistuskappaleina merkinnevät enemmänkin Paavoa itseään ja hänen tovereitaan kuvaavat luvut. Niissä on pantu kirjaan etsintää ja Suomen nykyisyydelle tärkeitä oivalluksia, joita tässä ikäpolvessa tapahtui. Tämä nuoriso on oppinut näkemään läpi yhteiskunnan ja mm. armeijan järjestelmän. Rintalan kirjan viimeisillä riveillä sanotaan vain joidenkin harvojen poliitikkojen sekä osan tehdastyöläisistä tajunneen Paasikiven työn jääneen itse miehen kuollessa nousuun. Tämä tarkoittaa sitä, että Paasi. kiven alkamaa uudistustyötä on jatkettava. Erot luokkien välillä ovat nekin edelleen olemassa.
Paavon historia päättyy tällä erää perheidylleihin. Saadaan tietoja Rintalan kosinnasta ja esikoisesta ynnä appensa Tahko Pihkalan kesänvietosta.