Vesissä toinen silmä
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Ilmestynyt numerossa
11/1971
Teosarvio
Joenpelto, Eeva: Vesissä toinen silmä. Tarina Ossi Juhonkoskesta, taiteilijasta.
"Halusit tai et "-romaanin vahvan kaaren jälkeen Eeva Joenpellon uusi teos aiheuttaa hämmästystä ja pettymystäkin: levoton ja hyppelehtivä (elokuvatekniikkaanko tällainen leikkaus on viittaavinaan) kirja on raskaslukuinen ja jättää lopulta vaivan palkitsematta. Perusvirheeksi koen sen että Joenpelto on valinnut keskushenkilöksi, vanhenevaksi ja vieraantuvaksi taiteilijaksi, nimenomaan elokuvaohjaajan ottamatta huomioon kuinka suppea ja omalaatuinen juuri elokuvan tekemisen tilanne Suomessa on. Ohjaaja Ossi Juhonkosken toimet eivät kerta kaikkiaan maistu "oikeilta"; ainakin minä suhtaudun häneen ja hänen ympäristöönsä kuin X-maan kummajaiseen. Näin eivät selkiinny sen enempää Juhonkosken tekemiset kuin tekemättä jättämiset niin että ne kokisi oman kulttuuripoliittisen ilmapiirimme osiksi, ja näin kirja myös jää vieraaksi. Yksityiskohdissaan teksti syttyy kuin Joenpellolla ennen (ajattelen erityisesti tapaa jolla Juhonkosken loitto suhtautuminen nuoriin ihmisiin on maaseutukohtauksissa hahmotettu), mutta kokonaisuus jää yhdeksi "taiteilijaromaaniksi" monien joukossa.
"Halusit tai et "-romaanin vahvan kaaren jälkeen Eeva Joenpellon uusi teos aiheuttaa hämmästystä ja pettymystäkin: levoton ja hyppelehtivä (elokuvatekniikkaanko tällainen leikkaus on viittaavinaan) kirja on raskaslukuinen ja jättää lopulta vaivan palkitsematta. Perusvirheeksi koen sen että Joenpelto on valinnut keskushenkilöksi, vanhenevaksi ja vieraantuvaksi taiteilijaksi, nimenomaan elokuvaohjaajan ottamatta huomioon kuinka suppea ja omalaatuinen juuri elokuvan tekemisen tilanne Suomessa on. Ohjaaja Ossi Juhonkosken toimet eivät kerta kaikkiaan maistu "oikeilta"; ainakin minä suhtaudun häneen ja hänen ympäristöönsä kuin X-maan kummajaiseen. Näin eivät selkiinny sen enempää Juhonkosken tekemiset kuin tekemättä jättämiset niin että ne kokisi oman kulttuuripoliittisen ilmapiirimme osiksi, ja näin kirja myös jää vieraaksi. Yksityiskohdissaan teksti syttyy kuin Joenpellolla ennen (ajattelen erityisesti tapaa jolla Juhonkosken loitto suhtautuminen nuoriin ihmisiin on maaseutukohtauksissa hahmotettu), mutta kokonaisuus jää yhdeksi "taiteilijaromaaniksi" monien joukossa.