Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Käärinliinat
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Kun toukokuun alun heleänä päivänä juhlitaan jääkiekon MM-kultaa, betonilähiössä tapahtuu veriteko. Surmatyön tekijäksi paljastuu Olavi Finne, iäkäs yksinäinen mies, joka suljetaan mielisairaalaan. Yli kymmenen vuotta myöhemmin kolmikymppinen Mikael nimitetään Finnen omahoitajaksi. Siirtymisen harmittomalta vaikuttavan Olavin omahoitajaksi on tarkoitus helpottaa Mikaelin raskaaksi käynyttä arkea.
Hoitaja-potilassuhde muuttuu kuitenkin yhä tiiviimmäksi, kun Mikael kiinnostuu oudoista tarinoita, joita hänen kummallinen potilaansa kertoo. Hiljalleen Mikael alkaa epäillä potilaskertomusta, jonka mukaan Olavi on vain skitsofreniaa sairastava vanhus. Miehen kertomukset ikuisen elämän mahdollisuudesta ja ajatusleikit kuoleman voittamisesta tuovat Mikaelin elämään uutta, outoa toivoa. (Takakansiteksti).
Hoitaja-potilassuhde muuttuu kuitenkin yhä tiiviimmäksi, kun Mikael kiinnostuu oudoista tarinoita, joita hänen kummallinen potilaansa kertoo. Hiljalleen Mikael alkaa epäillä potilaskertomusta, jonka mukaan Olavi on vain skitsofreniaa sairastava vanhus. Miehen kertomukset ikuisen elämän mahdollisuudesta ja ajatusleikit kuoleman voittamisesta tuovat Mikaelin elämään uutta, outoa toivoa. (Takakansiteksti).
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tapahtumapaikat
Asiasanayhdistelmät
Alkukieli
Palkinto
Tekstinäyte
1.
Seitsemän ja puoli tuntia sen jälkeen, kun Suomen jääkiekkomaajoukkueen kapteeni Timo Jutila oli nostanut voittopokaalin kohti Globenin kattoa, Olavi Finne vietiin poliisivankilan kuulusteluhuoneeseen.
Huone oli kirkkaasti valaistu. Katonrajassa oli raolleen
jätetty tuuletusikkuna. Sen takana kohisi öinen kaupunki.
Olavi Finne oli saanut pestä veren käsistään, syödä tonni-
kalavoileivän ja ajaa partansa. Vain viimeistä hän oli itse pyytänyt. Valvoja oli estänyt häntä ajamasta kulmakarvojaan.
Yövuoron vanhempi rikoskonstaapeli ja kuulustelutodis-
taja olivat väsymyksestä harmaita. Molemmat olivat katsoneet loppuottelua eivätkä olleet nukkuneet varttiakaan yön varalle. Kun Olavi Finne istui kuulustelun suorittavan poliisin eteen, tämän kasvot nytkähtivät joko pidätetystä haukotuksesta tai inhosta.
Kuulustelija esitteli itsensä ja kuulustelutodistajan muti-
sevalla äänellä, mutta kysellessään hän artikuloi selkeästi, painotti nimiä, aikoja ja paikkoja.
Pitääkö paikkansa, että olitte sukulaispoikanne Pyry Fin-
nen lapsenvahtina? Että saavuitte pojan äidin pyynnöstä
Fasaaninpolku kahteen noin kello kolme päivällä, ja jäitte neljän jälkeen pojan kanssa kahdestaan, kun vanhemmat Veera ja Arttu Finne poistuivat lähiravintolaan katsomaan jääkiekko-ottelua?
Olavi Finne myönsi.
Ja pitääkö paikkansa, että sillä aikaa, kun Veera ja Arttu
Finne olivat poissa, te surmasitte Pyry Finnen?
Kuulustelija nosti pahvisen mukin huulilleen, mutta nykäi-si sen heti pois. Höyry tiivistyi hetkeksi silmälasien linsseihin.
Pitää paikkansa.
Poliisi nosteli sormia pahvimukin ympäriltä yksi kerral-
laan, muttei laskenut sitä pöydälle. Hän katsoi Olavi Finneä
silmiin varmistaakseen, että tämä menee nyt oikein ja kaikki on ymmärretty ja päästään pois.
Eli te tunnustatte surmanneenne Pyry Finnen sillä aikaa,
kun hänen vanhempansa olivat poissa?
Tunnustan.
Sekä vahingoittaneenne ruumista vielä surmaarnisen jäl- keen?
Olavi Finne vaikeni. Poliisi käänsi yhden pöydällä olevista
valokuvista ja työnsi sen hitaalla liikkeellä hänen eteensä.
Aiheutitteko te nämä vammat vasta sen jälkeen, kun olitte tukehduttanut Pyry Finnen? Kun hän oli jo kuollut?
Olavi Finne katsoi kuvaa.
Kuolema on niin monimutkainen asia, hän sanoi.
Poliisi laski kahvimukin. Liike oli äänetön, sillä se hidastui
juuri ennen kuin pohja kosketti pöydän pintaa. Kuulustelu-
todistajan vaatteet kahisivat hänen vaihtaessaan jalalta toiselle Olavi Finnen takana. Mies seisoi, vaikka pöydän toisella puolella oli tyhjä tuoli.
Ette siis osaa sanoa?
Olavi Finne oli pahoillaan, ettei osannut.
Te muistatte kuitenkin teon?
Pääpiirteittäin.
Voisitteko te sitten kertoa ne pääpiirteet?
Olavi Finne kertoi.
Seitsemän ja puoli tuntia sen jälkeen, kun Suomen jääkiekkomaajoukkueen kapteeni Timo Jutila oli nostanut voittopokaalin kohti Globenin kattoa, Olavi Finne vietiin poliisivankilan kuulusteluhuoneeseen.
Huone oli kirkkaasti valaistu. Katonrajassa oli raolleen
jätetty tuuletusikkuna. Sen takana kohisi öinen kaupunki.
Olavi Finne oli saanut pestä veren käsistään, syödä tonni-
kalavoileivän ja ajaa partansa. Vain viimeistä hän oli itse pyytänyt. Valvoja oli estänyt häntä ajamasta kulmakarvojaan.
Yövuoron vanhempi rikoskonstaapeli ja kuulustelutodis-
taja olivat väsymyksestä harmaita. Molemmat olivat katsoneet loppuottelua eivätkä olleet nukkuneet varttiakaan yön varalle. Kun Olavi Finne istui kuulustelun suorittavan poliisin eteen, tämän kasvot nytkähtivät joko pidätetystä haukotuksesta tai inhosta.
Kuulustelija esitteli itsensä ja kuulustelutodistajan muti-
sevalla äänellä, mutta kysellessään hän artikuloi selkeästi, painotti nimiä, aikoja ja paikkoja.
Pitääkö paikkansa, että olitte sukulaispoikanne Pyry Fin-
nen lapsenvahtina? Että saavuitte pojan äidin pyynnöstä
Fasaaninpolku kahteen noin kello kolme päivällä, ja jäitte neljän jälkeen pojan kanssa kahdestaan, kun vanhemmat Veera ja Arttu Finne poistuivat lähiravintolaan katsomaan jääkiekko-ottelua?
Olavi Finne myönsi.
Ja pitääkö paikkansa, että sillä aikaa, kun Veera ja Arttu
Finne olivat poissa, te surmasitte Pyry Finnen?
Kuulustelija nosti pahvisen mukin huulilleen, mutta nykäi-si sen heti pois. Höyry tiivistyi hetkeksi silmälasien linsseihin.
Pitää paikkansa.
Poliisi nosteli sormia pahvimukin ympäriltä yksi kerral-
laan, muttei laskenut sitä pöydälle. Hän katsoi Olavi Finneä
silmiin varmistaakseen, että tämä menee nyt oikein ja kaikki on ymmärretty ja päästään pois.
Eli te tunnustatte surmanneenne Pyry Finnen sillä aikaa,
kun hänen vanhempansa olivat poissa?
Tunnustan.
Sekä vahingoittaneenne ruumista vielä surmaarnisen jäl- keen?
Olavi Finne vaikeni. Poliisi käänsi yhden pöydällä olevista
valokuvista ja työnsi sen hitaalla liikkeellä hänen eteensä.
Aiheutitteko te nämä vammat vasta sen jälkeen, kun olitte tukehduttanut Pyry Finnen? Kun hän oli jo kuollut?
Olavi Finne katsoi kuvaa.
Kuolema on niin monimutkainen asia, hän sanoi.
Poliisi laski kahvimukin. Liike oli äänetön, sillä se hidastui
juuri ennen kuin pohja kosketti pöydän pintaa. Kuulustelu-
todistajan vaatteet kahisivat hänen vaihtaessaan jalalta toiselle Olavi Finnen takana. Mies seisoi, vaikka pöydän toisella puolella oli tyhjä tuoli.
Ette siis osaa sanoa?
Olavi Finne oli pahoillaan, ettei osannut.
Te muistatte kuitenkin teon?
Pääpiirteittäin.
Voisitteko te sitten kertoa ne pääpiirteet?
Olavi Finne kertoi.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Videot