Kadonneet illuusiot

Balzacin pääteoksiin nimitetty Kadonneet illuusiot ilmestyi alkujaan kolmessa erässä vuosina 1837, 1839 ja 1843, ja sen kirjoittamisvaiheessa Balzac kiteytti suunnitelmansa sitoa koko kirjallinen tuotantonsa laajaksi Inhimilliseksi komediaksi, jonka sarjaosissa jatkuvasti palataan samoihin henkilöihin ja heidän kauttaan heijastetaan koko oman aikakauden poliittinen, yhteiskunnallinen ja kulttuurinen tapahtumasarja Ranskassa. Kadonneet illuusiot sijoittuu vuosiin 1819-23, ja siinä kuvataan kolmen alkujaan puhdassydämisen ja ihanteellisen nuoren ihmisen koettelemuksia ja kunkin tapaa kohdata säälimätön todellisuus. Maaseutukirjanpainajan ja hänen vaimonsa idealismissa ja väärinkäytösten kohteeksi joutumisessa kuvastellevat Balzacin omat nuoruudenkokemukset aloittelevana kirjanpainajana. Ja vahvaa itseironiaa on näkevinään myös maaseudulta Pariisiin muuttavan nuoren runoilijan ja lehtimiehen nousun ja tuhon, sokenevan kunnianhimon ja väärinarviointien sävyttämässä tarinassa. Balzac on paitsi loistava ihmisluonnon tulkitsija myös vulkaanina vyöryvä aikakautensa näkijä ja kokija, jolta pieninkään yksityiskohta ei jää havaitsematta ja kirjaan viemättä. Soisipa suomentajan pääsevän jatkamaan sarjaa.