Keulakuvat
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Tekijä
Ilmestynyt numerossa
1932
Teosarvio
Olavi Paavolainen on koonnut runojaan noin kymmenen vuoden ajalta tähän kirjaan. jo kokoelman pienuuskin osoittanee, että tekijä ei ole varsinainen lyyrikko, jonka olisi aina pakko runo muotoon pukea ajatuksiaan ja tunteitaan. Runon tekeminen lienee hänelle ollut askartelua, johon hän on ryhtynyt, koska niin monet muutkin, ehkä läheiset toverit, ovat tehneet samoin. Tähän viittaavat vähän myös ne runot, jotka sisältönsä ja laatunsa puolesta ovat koulupoikamaisia, koulupoikaviisauksineen ja -keksintöineen.
Sekä runojen muodossa että sisällössäkin on näkyvissä viime vuosikymmenen muoti. Runot ovat n.s. vapaata mittaa, ilman säännöllisiä säkeitä, ilman loppusointuja.
Kokoelmassa on useita erittäin hyviä, kauniita, voimakkaita runoja. Sellaisia ovat monet »Puutarhas-nirnisen osaston runot, kuten Sydän päivä , Kuuma yö, Kävely, Hallayö, samoin pari kolme osastossa »Luminen nuoruus'), kuten Arolla, joki ja järvi, Sordiini, muutamat osastossa »Pan tarttuu saksofooniin», kuten Iltatähti, Kaukana merellä, ja nimikkoruno Keulakuvat. Vahinko vain, että ne parhaatkin ovat sellaista runomittaa, joka ei jaksa pitää runoa hengissä. Ne jäävät eloon vain kirjan lehdille ja ehkä jonkun lausujan ohjelmistoon. Niitä raskauttaa sitäpaitsi myös liiallinen monisanaisuus ja keskityksen puute. Itsekritiikin horjuvaisuus on vaikuttanut, että kirjaan on tullut muutamia aivan onnistumattomia tekeleitä. Suosittelemme kokoelmaa runouden ystäville.
Sekä runojen muodossa että sisällössäkin on näkyvissä viime vuosikymmenen muoti. Runot ovat n.s. vapaata mittaa, ilman säännöllisiä säkeitä, ilman loppusointuja.
Kokoelmassa on useita erittäin hyviä, kauniita, voimakkaita runoja. Sellaisia ovat monet »Puutarhas-nirnisen osaston runot, kuten Sydän päivä , Kuuma yö, Kävely, Hallayö, samoin pari kolme osastossa »Luminen nuoruus'), kuten Arolla, joki ja järvi, Sordiini, muutamat osastossa »Pan tarttuu saksofooniin», kuten Iltatähti, Kaukana merellä, ja nimikkoruno Keulakuvat. Vahinko vain, että ne parhaatkin ovat sellaista runomittaa, joka ei jaksa pitää runoa hengissä. Ne jäävät eloon vain kirjan lehdille ja ehkä jonkun lausujan ohjelmistoon. Niitä raskauttaa sitäpaitsi myös liiallinen monisanaisuus ja keskityksen puute. Itsekritiikin horjuvaisuus on vaikuttanut, että kirjaan on tullut muutamia aivan onnistumattomia tekeleitä. Suosittelemme kokoelmaa runouden ystäville.