Ihmissusi

Pitkän kypsyttelyajan jälkeen Aksel Sandemose - jo kauan Norjan romaanitaiteen huomattavia nykynimiä - julkaisi trilogiaksi suunnitellun romaanisarjansa viimeisen osan nimellä "Ihmissusi". Romaani kuuluu vuoden ehdottomasti merkittävimpiin käännöskirjallisuuden tuotteisiin, joten sen hankkiminen kirjastoihin on mielestäni itsestään selvää. Teos sijoittuu ajallisesti melko lähelle nykyhetkeä, mutta kuvastelee oikukkaasti toisen maailmansodan aikaisia vaiheita Norjassa ja Ruotsissa, sillä useimpien tapahtumien taustana on yhä sodanaikaiset kansalliset ristiriidat, väkivallanteot ja vastarintaliikkeen aikanaan synnyttämät muutokset yksilöiden ajattelussa ja käyttäytymisessä. Päähenkilö, kuusissakymmenissä oleva merkittävä kirjailija, lienee lainannut ominaispiirteensä romaanin tekijästä itsestään, siksi väkevästi mieleen syöpyvä ja poikkeusmitoin arvioitava tämä henkilö on. Hänen verroilleen nousevat myös kirjailijan rakastettu, kypsä, viisas ja itsenäinen Felicia sekä kolmantena poolina esiintyvä aviomies. Itse "ihmissuden" teema on maaginen ja kiehtova, moniin tulkintoihin houkuttava, sillä ei mustasukkaisuus eikä yleinen inhimillinen pahakaan kata käsitettä tyhjentävästi. Rikas, väkevä ja laajamittainen teos.