Lukkarila, Päivi

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

Kuva: Karisto

On sama kuin

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

näytelmät

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Muut teokset (kääntäjänä)

Tyyppi

fyysinen teos

Kirjailijan omat sanat

Kasvoin kuopuksena viisilapsisessa, maanviljelijätaustaisessa kauppiasperheessä, jossa niin kliseiseltä kuin tämä kirjailijahaastattelun yhteydessä kuulostaakin, luettiin paljon. En muista, luettiinko minulle esim. iltasatuja, mutta ehkäpä juuri sen vuoksi, että työt pitivät äidin ja isän kiinni muissa tehtävissä, minun oli opittava lukemaan neljävuotiaana ja ryhdyttävä etsimään sopivaa luettavaa. Meillä olikin suhteellisen paljon kirjoja, olisinkohan ollut kuusivuotias, kun kodin kirjahyllystä sattui käteen Henry Millerin Plexus. Nostan hattua isälle ja edesmenneelle äidilleni, etteivät he tuolloin ottaneet kirjaa minulta pois, vaan sain hylätä sen itse parikymmentä sivua luettuani ”tylsänä tekstinä”. Olen Millerin tuotannosta edelleen aivan samaa mieltä, ainoastaan Hiljaiseloa Clichyssä on minusta lukemisen arvoinen.

Kun olin noin kahdeksan, ystäväni esitteli minulle kaupunginkirjaston, mikä olikin aivan uskomaton aarreaitta ja taikamaailma: varmaan viisikymmentä kertaa enemmän kirjoja kuin kotona, monet niistä lapsille kirjoitettuja ja kaikki sai vielä viedä lainaksi kotiin!

Lapsena jo olin kovin huomionkipeä ja kova esiintymään. Kerjäsin kiitoksia harrastamalla mm. kuvataiteita, laulamista ja kirjoittamista. Näitä taiteellisia ponnistuksiani vanhemmat tukivat varauksettomalla kehumisella ja takaamalla esityksilleni jakamattoman huomion. Myöhemmin kävi ilmi, etten ollutkaan mitenkään ylimaallinen laulajana (epäonnistuin surkeasti yrittäessäni laulaa Merikannon Onnelliset ala-asteen laulukokeessa) tai näyttelijänä (huomasin pikku hiljaa itsekin, etten ole siinä erityisen hyvä). Kirjoittamiseen minulla sen sijaan taitaa oikeasti olla taipumuksia. Kirjoitin pienestä pitäen tarinoita, ”kirjoja” ja näytelmiä, jotka myös ohjasin itse.

Käsittääkseni hyvin varhain ymmärsin, että haaveissa ja mielikuvituksen avulla ihmisen on mahdollista saavuttaa ne asiat, joita reaalimaailma ei hänelle ole antanut. Haaveilu on mieluisin vapaa- ja työajankäyttötarkoitukseni, josta on ollut paljon hyötyä kirjoittamiselle.

Makuasioita:
Unohtumattomat ja vaikuttaneet taide-elämykset:

Minuun lapsuudessa voimakkaasti vaikuttaneista taide-elämyksistä voisin mainita televisiossa esitetyn ruotsalaisen Peppi Pitkätossu-sarjan. Eläydyin niin voimakkaasti Pepin pelottomuuteen ja oikeudenmukaisuuteen, että purskahdin itkemään joka ikinen kerta, kun jakson lopputekstit alkoivat valua televisioruudun ylitse.

Toisen syvän muistijäljen aiheutti 1970-luvulla jonkin kokkolalaisen nuorisoteatterin esitys, joka kertoi sirkuksesta. Äitini vei minut katsomaan näytelmää, mikä oli poikkeuksellista, koska kyseessä oli matinea, kun yleensä äitini oli töissä kaikki päivät. Esityksestä jäi mieleen erityisesti pitkän nakkiketjun yhtä soittoa ahminut sika ja näyttelijöiden pyörittämä karusellintapainen, johon onnekkaimmat katsomon lapset pääsivät ajamaan. Olimme äidin kanssa parvella, etäällä näyttämöstä, ja vieläkin harmittaa, etten sen vuoksi päässyt käsinpyöritettyyn karuselliin.

Aikuisiän taide-elämyksiä onkin jo vaikeampi nimetä, teatterin puolelta sellainen voisi olla Jukka Hytin ohjaus näytelmästä Kunnon miehen lempi Ylioppilasteatteripäivillä 1989 sekä Elmer Diktoniuksen Janne Kuutio (ohjaus Juha Hurme, dramatisointi Timo Harakka) KOMissa joskus samoihin aikoihin. Kirjallisuuden puolella suosikkeja on paljon ja usein ne liittyvät johonkin ajanjaksoon tai vaiheeseen elämässäni. Minuun ovat vaikuttaneet syvästi mm. Linnan Täällä Pohjan tähden alla –trilogia, Tove Janssonin lastenkirjat ja impressionistiset novellit sekä Veikko Huovisen lyhyet jutut. Niin ja Satu Waltari, ainoa fantasiaromaani, joista voin sanoa pitäväni Tolkienin tuotannon ohella on Viides harharetki. Ulkomaisista kirjailijoista olen innostunut milloin Steinbeckistä, milloin Bukowskista tai Somerset Maughamista. Ikuissuosikkeja ovat mm. Dostojevski ja Tsehov ja tietenkin Garcia Márquez, jonka sanakäytön ja lauseenkuljetuksen mestaruutta kadehdin todella.

Mieluisa paikka:
Viihdyn meren rannalla, mikä on hullua, silla olen asunut nyt kaksikymmentä vuotta sisämaassa. Nähdessäni metsään johtavan polun, minun tekee aina mieli lähteä katsomaan, mihin se johtaa.

Kiehtova historiallinen henkilö tai aikakausi:
Minua kiehtoo kustavilainen aika, ehkä johtuen aikakauden keveydestä, iloisuudesta ja taiteiden suosimisesta. Peruukkipäiset ja puuteroidut miehet ovat nekin jollain kummalla tavalla houkuttavia, ja vaikka itse harvoin vaatteilla koreilen, voisin hyvinkin hetken olla epätoivoisen rakkauden riuduttama ylhäisörouva suuri hattu päässäni, krinoliinissa ja korsetti vyötäröä kiristäen.

Asiat ja ilmiöt, jotka ärsyttävät:
Se ärsyttää, että monilla ei ole nykyään kotona kirjoja. Ja se, että ihmiset ottavat niin monet asiat annettuina, tajuamatta tai haluamatta tajuta, että asioihin on yleensä mahdollista vaikuttaa. Ylimielisyys ja itsekeskeisyys raivostuttavat, samoin piittamattomuus luonnon tilasta ja tietämättömyydestä johtuva ennakkoluuloisuus.

Elämäkertatietoa

Vanhemmat: Päiviö Lukkarila, s. 1929 ja Liisa Lukkarila (os. Niemelä), s. 1928, k. 1997)

Muut toimet:
Kouluttaja, Monivire Koulutus osk, tuntiopettaja Tampereen yliopiston opettajainkoulutuslaitoksen varhaiskasvatuksen yksikössä

Opinnot:
Filosofian maisteri, pääaine: yleisen kirjallisuustieteen draamalinja ; vokologian jatko-opiskelija Tampereen yliopistossa

Palkinnot:
Kolmas palkinto Karisto Oy:n Tiina 2006 –tyttökirjakilpailussa (Koitetaan kestää, Nanna)
Tampereen kaupungin luovan kirjoittamisen palkinto vuonna 2007 julkaistusta kirjasta Koitetaan kestää, Nanna

Harrastukset:
ratsastus, lukeminen, haaveilu, juokseminen, astanga-jooga

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Tietokirjoja:

Kentälle! - teatteri- ja tanssialan ammattilaisten työllistymisopas (Teak 1998)
Aikuisratsastajan päiväkirja (Karisto 2009)

Näytelmiä:

Pohjat (2006)
Näkymättömyystemppu (2006)
Huhupuheita (2007)

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 6. Loivamaa, Ismo. BTJ, 2009.