Punainen akka, siniset hiukset
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Tekijä
Ilmestynyt numerossa
2/1974
Teosarvio
Kinnunen, Raimo J.: Punainen akka, siniset hiukset. Romaani.
Raimo J. Kinnusen Rajusta verestä tuli näytelmä. Kinnusen uusi romaani on melkein valmis näytelmä, ehkä elokuvakin. Draamallinen vaikutelma ei synny vain erinomaisen elävien vuorosanojen paljoudesta, vaan Kinnusen kyvystä aavistaa, käsittää ja kuvata ihmisten sisäiset liikkeet. Jossakin Savon ja Hämeen rajoilla kyläkaupan, -koulun ja -kirjaston ympärillä asuvat ja liikkuvat suomalaiset ovat kaukana siitä järjestyneestä elämänmuodosta, mihin perinteellinen maaseutukuvaus väkensä kuvitteli. Kinnusen ihmisten elämällä ei enää ole muotoa. Jotkut ovat pysyvästi liikkeessä: kolmen väkivaltaisen miehen suupaltti ryhmä kunnostaan riippumatta kuorma-autolla, opettajan mies juopottelemassa, koulussa epäonnistuva tyttö naapureissa, neitoset pälyämässä miehiä, toimeentulostaan epävarma kauppiaskin joulukuljetuksissa ja myös kateellisten hyppyytettävänä. Niitäkin, jotka ikään kuin käpertyvät paikoilleen, jännittää Kinnusen dynaaminen ote. Sillä otteella kirjailija avaa sen maaseudun, mistä tulee lehtiuutisia niin väkivallan purkauksista kuin apeudesta. Tulipalo on sitten ulkonaisestikin vetävä ratkaisija, mutta dramatisoidessaankin - kirja on kotimaisista uutuusromaaneista värikkäimpiä tahi värikkäin - Kinnunen pysyy todellisuudessa ja totuudessa.
Raimo J. Kinnusen Rajusta verestä tuli näytelmä. Kinnusen uusi romaani on melkein valmis näytelmä, ehkä elokuvakin. Draamallinen vaikutelma ei synny vain erinomaisen elävien vuorosanojen paljoudesta, vaan Kinnusen kyvystä aavistaa, käsittää ja kuvata ihmisten sisäiset liikkeet. Jossakin Savon ja Hämeen rajoilla kyläkaupan, -koulun ja -kirjaston ympärillä asuvat ja liikkuvat suomalaiset ovat kaukana siitä järjestyneestä elämänmuodosta, mihin perinteellinen maaseutukuvaus väkensä kuvitteli. Kinnusen ihmisten elämällä ei enää ole muotoa. Jotkut ovat pysyvästi liikkeessä: kolmen väkivaltaisen miehen suupaltti ryhmä kunnostaan riippumatta kuorma-autolla, opettajan mies juopottelemassa, koulussa epäonnistuva tyttö naapureissa, neitoset pälyämässä miehiä, toimeentulostaan epävarma kauppiaskin joulukuljetuksissa ja myös kateellisten hyppyytettävänä. Niitäkin, jotka ikään kuin käpertyvät paikoilleen, jännittää Kinnusen dynaaminen ote. Sillä otteella kirjailija avaa sen maaseudun, mistä tulee lehtiuutisia niin väkivallan purkauksista kuin apeudesta. Tulipalo on sitten ulkonaisestikin vetävä ratkaisija, mutta dramatisoidessaankin - kirja on kotimaisista uutuusromaaneista värikkäimpiä tahi värikkäin - Kinnunen pysyy todellisuudessa ja totuudessa.