Huhdanpää, Esko
Elämäkertatietoa
Taidemaalari-serigraafikko
Opettajana useissa oppilaitoksissa
Aluelehti Länsituulen päätoimittaja 1980-81
Palkinnot:
II palkinto kaksi kertaa Huittisten kaupungin kirjoituskilpailussa
Opettajana useissa oppilaitoksissa
Aluelehti Länsituulen päätoimittaja 1980-81
Palkinnot:
II palkinto kaksi kertaa Huittisten kaupungin kirjoituskilpailussa
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Mukana teoksessa:
Tusina kertojaa Vammalan seudulta. Toim. Brita Santala. Tyrvään Sanomat 1976
Tusina kertojaa Vammalan seudulta. Toim. Brita Santala. Tyrvään Sanomat 1976
Tekstinäyte
- Laiskuutta. . . Mikkolan emäntä päätteli kuultuaan, ettei Lauri jaksanut lähteä tukinajoon. Hän haki eteisestä tuollaisen hyvinkin metrisen ruotaman käteensä.
- Minua ei sitten tässä talossa enää hakata. Se on slyyt nyt. Lauri nousi ylös sängystään.
- Jaa että mitä on? Emäntä astui pari askelta taakse hän yllättyi Laurin kiivaasta käytöksestä.
- Minun hakkaamiseni loppui tässä talossa juuri nyt. Ja sen sopii emännän painaa visusti, meinaan, kokolailla visusti painaa mieleensä. Sillä minä en sano sitä kuin tämän ainoan kerran, mutta silti sen sopii emännän kyllä uskoa.
Lauri otti ruotaman hämmästyneen emännän kädestä. Katkoi sen rauhallisesti pala palalta viiteen osaan.
- Meinaan vaan, että suunnilleen kymmenen vuotta minä olen tässä talossa ollut sekä piika että renki. Ja kaikki emännän määräämät työt olen parhaan kykyni mukaan suorittanut. Aluksi olin lapsen vahti. Ja olihan niissä kaksosissa, kiitos herran, oli niissä kyllä paimentamista. Lauri irvisti. - Sitten kun taloon ostettiin hevonen, jaa en ollut silloin vielä kymmentäkään vuotta vanha silloin, niin siitä asti olen hevosen ruokkinut ja huoltanut. Kaksitoistavuotiaasta alkaen olen talon kynnöt tehnyt joka syksy. Talviset polttopuut olen ensin syksyllä keräillyt metsistä sitten ne ajanut hevosen kanssa tuohon liiterille. Jossa niistä pokasahan ja kirveen kanssa olen tehnyt pesänlestiä. Niin ja tänäkin talvena samoin kuin edellisinäkin talvina ajoin ruoppaa pelloille. Koskenojan kanssa sitä ajettiin, ja aivan yhtä monta kuormaa ajoin minä kuin Kallekin ajoi. Vaikka hän on sentään aikuinen priski mies. Parhaassa iässä.
Emäntä yritti sanoa jotakin väliin. Mutta Lauri jatkoi - entä oliko sekään ihmismöistä teetätystä kun ajatitte santaa minulla Kakkurijärven suolle. Kysyn vaan? Niin, että ei tarvitse tulla päätään aukomaan laiskuudesta minulle. Minä en ole laiska. Minä olen nyt sairas. Pistäydyin vaakassa eilen kun hain hevoselle jauhoja. Nyt sopii vain arvata paljonko painoin? Neljäkymmentäseitsemän kiloa vaatteet päällä. Kyllä.
- Vai laiskuutta. Lauri vei katkomansa ruotaman palaset uuniin eikä sanonut sanaakaan sen jälkeen emännälle, joka vielä yritti jotain mutista.
(Suomalainen ruletti 1988)
Lauri otti ruotaman hämmästyneen emännän kädestä. Katkoi sen rauhallisesti pala palalta viiteen osaan.
- Meinaan vaan, että suunnilleen kymmenen vuotta minä olen tässä talossa ollut sekä piika että renki. Ja kaikki emännän määräämät työt olen parhaan kykyni mukaan suorittanut. Aluksi olin lapsen vahti. Ja olihan niissä kaksosissa, kiitos herran, oli niissä kyllä paimentamista. Lauri irvisti. - Sitten kun taloon ostettiin hevonen, jaa en ollut silloin vielä kymmentäkään vuotta vanha silloin, niin siitä asti olen hevosen ruokkinut ja huoltanut. Kaksitoistavuotiaasta alkaen olen talon kynnöt tehnyt joka syksy. Talviset polttopuut olen ensin syksyllä keräillyt metsistä sitten ne ajanut hevosen kanssa tuohon liiterille. Jossa niistä pokasahan ja kirveen kanssa olen tehnyt pesänlestiä. Niin ja tänäkin talvena samoin kuin edellisinäkin talvina ajoin ruoppaa pelloille. Koskenojan kanssa sitä ajettiin, ja aivan yhtä monta kuormaa ajoin minä kuin Kallekin ajoi. Vaikka hän on sentään aikuinen priski mies. Parhaassa iässä.
Emäntä yritti sanoa jotakin väliin. Mutta Lauri jatkoi - entä oliko sekään ihmismöistä teetätystä kun ajatitte santaa minulla Kakkurijärven suolle. Kysyn vaan? Niin, että ei tarvitse tulla päätään aukomaan laiskuudesta minulle. Minä en ole laiska. Minä olen nyt sairas. Pistäydyin vaakassa eilen kun hain hevoselle jauhoja. Nyt sopii vain arvata paljonko painoin? Neljäkymmentäseitsemän kiloa vaatteet päällä. Kyllä.
- Vai laiskuutta. Lauri vei katkomansa ruotaman palaset uuniin eikä sanonut sanaakaan sen jälkeen emännälle, joka vielä yritti jotain mutista.
(Suomalainen ruletti 1988)
Lähteitä ja viittauksia