Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Vili Voipio puhuu ja pussaa
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Seitsemännen luokan kevätlukukaudella Vili elää ajoittain kiihkeänkin kolmiodraaman aikaa. Toisaalla on saaristosta bongattu Pupu, toisaalla kotoinen Aada. Välissä kulkee Vili kuin heikoilla jäillä haparoiden ymmärtämättä tyttöjen logiikkaa. Se on kuitenkin varmaa, ettei mustilta sukilta voida välttyä, varsinkaan silloin, kun Pupu tulee vierailulle.
Ei ihme, että näissä kuumenevissa tunnelmissa, Viliä ja hänen parasta kaveriaan Arttua alkaa kiinnostaa pussaaminen sekä filosofiselta että tekniseltä kannalta, vaikka Vili muistaakin mummonsa vakiolauseen: ” Kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa!” Tikanpoikaa hirvittää koko tilanne, onneksi naisenergia jyllää ja ottaa tilanteen hallintaansa, kun hetki koittaa. Aada nimittäin saa kotibileissä pullonpyöritykessä tehtäväkseen hoitaa homman. Vilin osaksi jää antaa paniikkihien virrata kylmässä saunassa, jonne Vili on viety pussattavaksi. Seuraavassa hetkessä olo vaihtuukin ihan toisenlaiseksi!
Milloin ikinä Vili osuukin kasvokkain Artun pikkusiskon Nippelin kanssa, on luvassa hauskoja väärinkäsityksiä. Sisko omistautuu aina tilaisuuden tullen lempiharrastukseensa salakuunteluun oven takana, mutta hän ei malta olla heittämättä omia mielipiteitään aiheesta kuin aiheesta. Näissä puheissa kirjapaino ja kirjapano menevät sekaisin siinä missä hileet ja bileetkin.
Vili on aikeissa arvostella lujin ottein isänsä musiikillisia epämääräisiltä kuulostavia ponnistuksia, mutta toteaakin, ettei hänellä ole siihen varaa pilkata. Itsekritiikki iskee, kun Vili miettii arvostelijan lausumaa siitä, miten Vilin kirjoissa on liikaa kakkahuumoria. Joku toinen puolestaan kirjoitti, että sarja on tyhjänpäiväisyyden ylistystä. Kriitikoilla taisi olla huono päivä, sillä Vili Voipio ei ole todellakaan mikään turhanpäiväinen tai joutava jätkä. Hän on malliesimerkki nuoresta, joka tuntee inhimillistä lämpöä läheisiään kohtaan. Hän elää onnellisena arkipäiväänsä ja tuo huumorin pilkkeellään iloa myös muille.
(Mervi Koski/ Sanojen aika)
Ei ihme, että näissä kuumenevissa tunnelmissa, Viliä ja hänen parasta kaveriaan Arttua alkaa kiinnostaa pussaaminen sekä filosofiselta että tekniseltä kannalta, vaikka Vili muistaakin mummonsa vakiolauseen: ” Kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa!” Tikanpoikaa hirvittää koko tilanne, onneksi naisenergia jyllää ja ottaa tilanteen hallintaansa, kun hetki koittaa. Aada nimittäin saa kotibileissä pullonpyöritykessä tehtäväkseen hoitaa homman. Vilin osaksi jää antaa paniikkihien virrata kylmässä saunassa, jonne Vili on viety pussattavaksi. Seuraavassa hetkessä olo vaihtuukin ihan toisenlaiseksi!
Milloin ikinä Vili osuukin kasvokkain Artun pikkusiskon Nippelin kanssa, on luvassa hauskoja väärinkäsityksiä. Sisko omistautuu aina tilaisuuden tullen lempiharrastukseensa salakuunteluun oven takana, mutta hän ei malta olla heittämättä omia mielipiteitään aiheesta kuin aiheesta. Näissä puheissa kirjapaino ja kirjapano menevät sekaisin siinä missä hileet ja bileetkin.
Vili on aikeissa arvostella lujin ottein isänsä musiikillisia epämääräisiltä kuulostavia ponnistuksia, mutta toteaakin, ettei hänellä ole siihen varaa pilkata. Itsekritiikki iskee, kun Vili miettii arvostelijan lausumaa siitä, miten Vilin kirjoissa on liikaa kakkahuumoria. Joku toinen puolestaan kirjoitti, että sarja on tyhjänpäiväisyyden ylistystä. Kriitikoilla taisi olla huono päivä, sillä Vili Voipio ei ole todellakaan mikään turhanpäiväinen tai joutava jätkä. Hän on malliesimerkki nuoresta, joka tuntee inhimillistä lämpöä läheisiään kohtaan. Hän elää onnellisena arkipäiväänsä ja tuo huumorin pilkkeellään iloa myös muille.
(Mervi Koski/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä