Henkien taistelu

Teos, joka toisia ihastuttaa, toisia suututtaa. Se on kirjoitettu vanhan n.s. veijariromaanin tyyliin ja paholainen on sen tärkeänä henkilönä tehtailija Sorsimon hahmossa. Tämä saa hyvää uskovan metsänhoitaja Sampilan vähitellen näkemään yhä enemmän pahaa lähimmäisissään ja on täten antanut kirjailijalle aihetta kirjavana kuvasarjana satiirisesti ja irvokkaasti esitellä nykyvuosien elämää Suomessa. Kuva ei suinkaan ole imarteleva, päinvastoin: monta kunnon ihmistä ei ole joukosta löytynyt. Siinä tulevat vitsotuiksi rahanahneus, kateellisuus, arvonimien tavoittelu, raaka juopottelu ja monet muut, todellakin vitsomista ansaitsevat viat ja paheet. Suolaisena moraalisaarnana teoksella siis voisi olla merkitystä, mutta vallaton ote asioihin ja paikoitellen ylen räikeä sanonta sekä lukijan johtaminen arvailemaan, ketä »tunnettua kansalaista» kulloinkin tarkoitetaan, hämmentävät tätä vaikutusta. Kertomatapa on luistavaa ja eloisaa, Joel Lehtonen osaa kirjoittaa. En kuitenkaan arvioisi tätä teosta taiteellisestikaan hänen parhaimpiinsa kuuluvana ja kielteisen sävynsä ja osittaisen karkeutensa vuoksi sitä ei voi pitää tarpeellisena hankkia muihin kuin suuriin kirjastoihin.