Potilaan raportti

Sisko Valkama, joka nyt monien muiden tavoin on kirjoittanut Kertomuksen elämästä, on joutunut kärsimään maaseudun kurjaliston köyhyydestä, isän ajoittaisesta sadismista, äidin aikaisesta kuolemasta, hyvin monien vieraiden tylyydestä, vanhatestamentillisen uskonnon kovuudesta, varhaisesta lihakset vähitellen surkastuttavasta sairaudesta. Hänessä iti taiteellista lahjakkuutta, mutta siitä ei enemmälti piitattu. Kun hän viimein pääsee sairautensa takia kunnalliskotiin, nälästä tyydyttävään ravintoon ja ryysyläjistä vuoteeseen, joutuu hän kokemaan sen henkisen puutteen, mistä kärsivät mutkattomasti yhteen laitokseen sidotut keskenään erilaiset ihmiset. Siskolle ei voi käydä hyvin, siltä tuntuu. Kirjana tämä kaikki synnyttää omalaatuisen vaikutelman: vaivat vyöryvät päällekkäin ja niiden alla puhelee ihminen, joka kuvaajana on realisti. Tässä ei hymyillä kyynelten läpi. Lukija jää miettimään, ovatko tämänhetkiset kasvatustavat, asenteet ja sosiaalihuolto päässeet eteenpäin vielä keski-ikäisen Siskon pahimmista päivistä.