Huhtikuu

Saima Harmajan (1913–1937) esikoisrunokokoelma Huhtikuu (WSOY 1932) oli runoilijan elinaikana ainoa teos, joka sai kiittäviä arvioita. Seuraavien kahden kokoelman vastaanotto oli nuiva, ja vasta postuumisti ilmestynyt neljäs kokoelma ja koottuja runoja päiväkirjoihin yhdistänyt kokoomateos nostivat hänet klassikoksi. Huhtikuu-kokoelman alun nimirunossa "kevät itkee luomistuskissaan", ja teos koostuu pääosin runoilijalle ominaisiksi muodostuneita teemoja käsittelevistä runoista, joissa kuvataan sairautta, luontoa ja pohdiskellaan kuolemaa. Yksi runo on nimetty Harmajan esikuvan Edith Södergranin mukaan. "Saima Harmajalla, alkavalla nuorella runoilijalla, on omakohtaiset, kipeästi eletyt laulunaiheet. Niistä hän laulaa välittömästi ja herkästi. Vaikka hänellä luonnollisesti on esikuvia – kelläpä niitä ei olisi – ei se vähennä hänen arvoaan aitona lyyrikkona", kirjoitti Onni Tolvanen Arvostelevassa kirjaluettelossa ilmestymisvuonna. "Oi tiedänhän, se voittain taistelun / taas nostaa valtikkansa lumotun. / Ja kyyneleissään hymyy huhtikuu, / – käy päivä esiin, multa kirkastuu, / ja yli mullan kuultaa vihreys, / soi ihmeellisen tuulen hengitys. / Oi tiedänhän, ei kevät hyljätä / voi ketään, joll' on kevään ikävä."