Mirdja

Hilja Onerva Lehtinen (28.4.1882 1.3.1972) tunnettiin kirjailijana nimellä L. Onerva. Hänen ensimmäisessä romaanissaan Mirdja (Otava 1908) päähenkilönä on vapautta kaipaava nuori nainen etsimässä omaa rooliaan maailmassa, ja sellaisesta kirjoittaminen oli tietysti kirjan ilmestymisen aikaan paheksuttavaa. Onervan oma elämä antoi teokseen paljon aineksia. Mirdja on dekadenssin suosima kohtalokas nainen, jonka oppi-isä johdattaa hänet nietzscheläisiin ajatuksiin, palvomaan yksilöllisyyttä. Mirdja kokeilee rooleja, menee naimisiinkin ja tekee sovun yhteiskunnan kanssa, mutta saako hän rauhaa? Aarni Kouta kirjoitti Helsingin Sanomissa 18.6.1908: "Tyyli onkin teoksen vahvin, ansiokkain puoli, se ilmaisee, että olemme tekemisissä kypsyneen taiteilijan kanssa, jolla on herkkä maku, joka voi sanoiksi ja kuvauksiksi kiteyttää eri tunnelmia, soinnuttaa runoiksi eri mielialoja ja niiden vivahteluja ja välkkeitä." Onerva sai teoksesta seuraavana vuonna valtion kirjallisuuspalkinnon. "Mirdja istui katkerissa ja pahoissa mietteissä ja piirteli sateenvarjon kärellä hiekkaan. Sitten alkoi hän tuijottaa lehtien lomitse pilviin. Ne liukuivat ohi keveästi ja kiireesti. Noin, noin nopeasti purjehtisi hänenkin elämänsä. Korkeina tulikaarina kohoaisi hänen tulevaisuutensa. Hän itse liekkisillä siivillä lentäisi ja kansa alhaalla kumartuisi hänen loistoaan."