Kesäpoika

Johan Bargumin (s. 13.5.1943) romaanissa Kesäpoika (Tammi 1984, suom. Rauno Ekholm) muistellaan nuoruuden kesää päähenkilön nykyhetken elämän pysähdyttyä äidin kuoleman jälkeen. Mats kohtaa kahdenkymmenen vuoden jälkeen uudelleen Marian, tytön kesästä, joka on äkkiä ottanut hänet kiinni ja palauttanut vuosien halki. Tuntemattomaksi jäänyt isäkin löytyy. Mutta muuttuvatko asiat selvemmiksi? Tapahtumien kuvaus on haikeaa ja täynnä tiheää tunnelmaa, dramatiikkaakin. "Kesäpoika sisältää itse asiassa kaksi rinnakkaista kertomusta, joita yhdistää yhteinen juonne: turvan etsiminen menneisyydestä, tarve elävöittää lapsuus aikuisiän kriittisissä olosuhteissa – romanttiseksi rakkaudeksi muuntuva lohdun ja perusyhteyden terapeuttinen kaipuu", kirjoitti Jan Blomstedt romaanista Helsingin Sanomien arviossa. "Minä olin soutanut kuten tavallisesti ja hän oli huovannut. Perätuhdolla lojui haukeni rehtorin puukko niskassaan. Aurinko oli noussut korkealle taivaalle, lounaistuuli puhalsi ja ihmiset alkoivat herätä mökeissään. Kylpytakit päällä he löntystivät rantaan, aivan kuin valloittaakseen uudelleen maailman, joka joinakin varhaisina aamutunteina oli ollut vain meidän, rehtorin ja minun."