Ikimuiston merkki

Ruotsalaiskirjailija Kerstin Ekman (s. 27.8.1933) on saanut urallaan kaksi August-palkintoa ja tullut valituksi Ruotsin akatemiaan, jossa työskentelyn kuitenkin jätti jo 80-luvun lopulla. Ekman on kirjoittanut monipuolisesti eri tyylilajeja, ja romaani Ikimuiston merkki (Tammi 2001, suom. Pirkko Talvio-Jaatinen) on saturomaaniksi kuvailtu fantasiakertomus. Tunturimetsässä on ihmisten ja eläinten lisäksi "niitä toisia", joilla on monta nimeä. Eräänä yönä susinaaras kulkee järven jään yli tunturimetsään, ja tapahtuu se, mikä on kirjoitettu kertomukseen. "Ikimuiston merkki on kaunis, vahva ja mystinen tarina, joka antaa mahdollisuuden lukea monella tavalla: nauttia kielestä ja upeasta luontokuvauksesta, seurata maahiaisten tarinaa, pohtia ihmiskansoja susi- ja karhukansojen synnyn kautta tai miettiä sitä, mitä on ollut jo Ikimuiston merkin ajoista saakka", kirjoitetaan teoksesta Sanansulkia-blogissa. "Kerran maailma loppuu. Ainakin niille, jotka eivät jää jäljelle. Toiset joutuvat aloittamaan alusta.   Jos on jäljellä muistia, on jotain millä päästä alkuun. Se tunturista laskeutunut näki kuusia ja tiesi että ne olivat kuusia. Hän näki valtavia koivuja, joiden oksista roikkui mustaa naavaa. Kaukana väikkyi vesi. Maailman loppumisesta hän oli niin vakuuttunut että luuli tätä uudeksi, suurin piirtein samannäköiseksi maailmaksi."