Murtuneista luista

Kristiina Wallinin runokokoelma Murtuneista luista (Tammi 2007) tutkii tarkasti ihmistä, kielen ja valinnan mahdollisuuksia, tunteita ja kokemuksia. Ollaan laboratoriossa, psykiatrisessa sairaalassa, lasipallon ja mehiläispesän sisällä. Runojen tyyli on surrealistinen, totutusta ja tavanomaisesta ollaan kaukana. Myös kahden naisen historiaa tarkastellaan Ebba Lucia Guldfotille ja Marina Ciglarille omistettujen runojen myötä. "Orgaanisen ja epäorgaanisen yhdistyminen kielessä tallentaa muistoja ja kohtaamisia, esineitä ja verisiteitä. Kuoleman haikeus ja menetyksen sisältä kirkastuvat mahdollisuudet sanoittavat vuosiluvut ja tutkimuslaboratorion steriilin tilan", kirjoitti Annukka Peura teoksesta Kiiltomato-verkkolehden arviossa. Kokoelma oli Runeberg- ja Einari Vuorela -palkintojen ehdokkaana. "Sinä kesänä hiukseni kihartuivat ja tulin allergiseksi pähkinöille. Metamorfoosien ketju alkoi vasta myöhemmin. Lokakuussa en enää tunnistanut itseäni siitä ihmismassasta, joka heijastui tavaratalon peilistä. Varmuus siitä, että kotoa lähtiessäni jalkani olivat lyhyet ja vahvareitiset, ei lohduttanut. Milloin tahansa selkärankani taipuisi mutkalle, milloin tahansa lihani säikeissä räjähtäisi."