Jouluoratorio

Ruotsalaiskirjailija Göran Tunström kertoi saaneensa romaanin Jouluoratorio (Gummerus 1984, suom. Arto Häilä) idean Nepalissa. Hän tapasi siellä ruotsalaisen kehitysaputyöntekijän, joka muiden länsimaalaisten kanssa joka torstai harjoitteli Bachin Jouluoratoriota. "Sen tapahtumien ydinjuuret ovat tekijän omakseen tuntemassa Sunnessa, mutta sen muutamat vahvat juonteet vievät aina Australiaan saakka. Romaanissa kerrotaan kolmen sukupolven tarina siten, että tietyt teemat toistuvat, lomittuvat, loittonevat ja palaavat jälleen aivan kuin jossakin orkesteriteoksessa", kuvattiin Arvostelevassa kirjaluettelossa. Teos sai nipun palkintoja, mm. Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon, ja suomenkielinen käännöskin noteerattiin kääntäjien valtionpalkinnolla. "Österbergin Kellon ja Optiikan eteen seisahduin pitkäksi aikaa: joulukuusenvälkkeestä ja tekolumesta kyhätyllä alustalla, lapsuudenajoilta tutun tuntuisten tonttujen seassa, oli kellojen sekamelska: herätyskelloja, rannekelloja, kauniita seinäkelloja, vanhanajan isoäidinkello, taskukelloja ja pieniä naistenkelloja, joista ei erottanut aikaa. Laskin kaksikymmentäseitsemän erilaista ajannäyttäjää, ja kaikki ne kävivät."