Uudenvuodenlaki

Katariina Vuorisen runokokoelma Uudenvuodenlaki (Savukeidas 2015) pitää sisällään runsaasti aineksia, mutta samalla kyseessä on intiimi kokonaisuus. Kustantajan esittelyssä kuvataan kirjan olevan "maankuoren kiivastumisen aikakirja, jossa sadut kohtaavat arjen ja pyyheliinat kuivuvat yhtä lailla puuterinvärisessä huoneessa kuin siitepölyssä, hunajassakin." Kokoelman runoissa näkyvät teemoina mm. naiseus, lapsuus ja luonto. "Teos rakentuu kahden naisen kasvutarinaksi. Keskeislyyriset rivit kasvavat arkaaisia, lähes myyttisiä kerrostumia. Samanaikaisesti puhujat ovat kokemuksessaan sidottuja konkreettiseen olemiseen, maahan ja omaan kehoonsa", kuvasi Jaakko Mikkola teosta Turun Sanomien arvostelussaan. "ja saman tien on täysi talvi ja viimeinen aamu, pitkät yötaivaat / kantavat unesta toiseen / käärivät vilttiin ja hierovat sähköiseksi / hiukset säriseväksi päähineeksi, kasvot kuiviksi kaikista ikävistä / kynnet koviksi ja lyhyiksi että voi avata käden ja jättää tartuttavaksi"