Ei valoa tunnelissa

Hyvää dekkariviikkoa! Marianne Peltomaan rikosromaanissa Ei valoa tunnelissa (Schildt 2005, suom. Tarja Teva) vietetään kuumia loppukesän päiviä, kun Helsingin keskustasta löytyy ruumis. Johtolankoja on vähän, ja poliisien on kamppailtava aikaa vastaan siltä varalta, että murhaaja iskee uudestaan. Teos esittelee lukijalle komisario Heimo Partasen ja vanhemman rikoskonstaapeli Vera Gröhnin, jotka esiintyvät myös Peltomaan myöhemmissä dekkareissa. "Teos kehkeytyy hitaasti mutta jatkuvan jännitteen ylläpitäen lähemmäksi ratkaisuaan. Psykologisen rikosromaanin keinoin sen palaset loksahtavat paikoilleen", luonnehti Kaisa Kurikka Turun Sanomien arvostelussa.

"Hän kääntyi kohti Sanomataloa ja siristi silmiään yläviistoon. Rouva oli oikeassa, varhaisimmat olivat jo tulleet töihin ja kirjoittivat huomisten lehtien juttuja, jotka pelottaisivat yhä useammat öiseen aikaan kotiinsa ja välttelemään kaikkiin vuorokauden aikoihin kaikkea mitä voisi kutsua tunneleiksi, alikulkutunneleiksi ja puistoiksi. Sillä missä oli yksi ruumis, voisi pian olla useampikin."