Viimeistään marraskuussa

Mitä kaikkea voikaan tapahtua kirjallisuuspalkintokauden aikana? Saksalaisen Hans Erich Nossackin romaanissa Viimeistään marraskuussa (Gummerus 2006, suom. Markku Mannila) nainen tapaa seremonian jälkeisessä cocktailtilaisuudessa palkinnon vastaanottaneen kirjailijan. Miestään tilaisuudessa edustanut Marianne ja maineikas kirjailija Berthold tulevat näkymättömän siteen mukana vedetyksi toistensa luo, ja yksi lause saa Mariannen jättämään kaiken entisen. "Mariannen, minäkertojan, äänen kautta lukija pääsee heti alkulehdillä mukaan kirjan keskiöön. Erilaisuuden ja tavanomaisuuden tematiikka kutoutuu virhe-sanan ympärille", kuvaa Annukka Peura arvostelussaan Turun Sanomissa. Nossackin teos on ilmestynyt alun perin jo vuonna 1955.

"Tuon kaiken näin tietenkin vain minä. Ylipormestari tiedusteli, mitä mieltä mieheni oli ollut palkintolautakunnan ratkaisusta, mitä hän oli sanonut ja oliko hän ollut samalla kannalla. Aivan täysin, minä vastasin, kaikki oli mennyt hänestä oikein hienosti. Heidän ei tarvinnut tietää, ettei Max ollut edes ajatellut koko asiaa."