Omenat omasta puusta

Pohjois-Pohjanmaalla asuva Eeva Heilala (s. 13.12.1934) on ollut runoilijana aiheillaan marginaalissa – päivätyönsä hän teki maatalon emäntänä. Heilalan runokokoelma Omenat omasta puusta (Tammi 2006) tuo näkyviin vanhenevan ihmisen, joka hakee muuttuvassa maailmassa turvaa kodin maisemasta, muistoista ja menneisyydestä. Rakkaus luontoon, maaseutuun ja kanssaihmisiin kantaa. "Hänen lyriikkaansa luonnehtivat helppotajuisuus, omanarvontunto ja huumorilla ryyditetty kriittinen särmä. Epäilemättä ainakin hänen oman sukupolvensa maaseudun naiset, vakaiden traditioiden ja nopean modernisoitumisen ristivedossa eläneet, ovat voineet tunnistaa itsensä ja työstää paineenalaista identiteettiään Heilalan runojen avulla", kirjoittaa Lauri Oino kokoomateoksen Punaposkipuolukoita arviossa Turun Sanomissa. Heilala on palkittu mm. Oulun läänin taidepalkinnolla 2005.

"Ruska alkaa olla ohi, / sanomme kuin yhdestä suusta, / syksyn läpi näkyy kevät / kuin lapsuus pitkän matkan takaa. // Koivujen valkoiset varret hehkuvat / tämän maiseman kädet ovat pitkät / paljon koskettaneet / paljon hyvästelleet."