Moby Doll

Saara Henrikssonin (s. 1981) esikoisteos Moby Doll (Into 2011) on alaotsikkonsa mukaisesti romaani, jossa mies etsii naista ja nainen valasta. Musiikkia opiskeleva Jenny matkustaa kalastusaluksessa Jäämerelle, koska haluaa kuulla uudelleen lapsuudessaan kokemansa valaan laulun. Valasreissullaan hän kohtaa valaanpyytäjiä, ympäristöaktivisteja ja entisen miesystävänsä Joken. Jokke on entinen järjestöaktiivi ja vaihtoehtoihminen, joka on päätynyt ympäristöministeriön tylsäksi virkamieheksi. Hän lähtee entisen tyttöystävänsä perään Jäämerelle, jossa päätyy keskelle valaanpyytäjien ja aktivistien välistä kahakkaa. Ympäristön ja valaiden tilanteesta huolestuneessa romaanissa on kiehtovaa ja yllättävääkin faktatietoa valaista ja niiden käyttäytymisestä. Valaiden välinen kommunikointi onkin yksi teoksen kantavista teemoista. Surullisen ja lohduttoman taustatarinan vastapainona romaanissa kerrotaan myös Jennyn ja muiden helsinkiläisten taideopiskelijoiden vapaudentäyteisestä ja railakkaasta elämästä. Jani Saxell kirjoittaa Kiiltomadon arviossaan: ”Vaikka ihmiskunnan nykykurssin itsetuhoisuus ja älykkäiden, mystisten valaiden lahtaamisen epäinhimillisyys käyvät selväksi, Moby Doll ei räyhää, saarnaa tai julista. Henriksson kirjoittaa aistivoimaista, musikaalista kieltä, pikemminkin vihjaa kuin vääntää rautalangasta. Saavuttamattoman jahtaamisen filosofiaa luodataan, samoin luonnon ja ihmisluonnon rajoja, kohtaamisen vaikeutta ja silti välttämättömyyttä.”

”Nopea suihku, jokin vilahtaa aaltojen keskellä. Hope huutaa aluksen perästä, Jenny ei saa selvää. Kauempana pinnan alla näkyy jotakin valkoista, ei, vaaleanpunaista. Jennyn sydän pompahtaa ylimääräisen lyönnin hänen kurkussaan. Tumman veden alta syöksähtää näkyviin sileä valkoinen kallio. Lahtivalas nousee pintaan. Se on kaloja suuhunsa pyydystäessään pyörähtänyt ympäri ja paljastanut valkean vatsapuolensa. Sitten se katoaa yhtä nopeasti kuin on ilmestynytkin.”