Sinun kirjeesi

Venäläisen Mihail Šiškinin (s. 1961) romaani Sinun kirjeesi (WSOY 2012, suom. Vappu Orlov) kertoo kahdesta nuoresta rakastavaisesta Alexandrasta ja Vladimirista. Romaanin kerronta koostuu pelkästään heidän välisestään kirjeenvaihdosta. Lukija jää kuitenkin epävarmaksi saavatko he toistensa kirjeitä koskaan haltuunsa, sillä he elävät kahdella eri aikakaudella. Romaanin alussa Alexandra opiskelee lääkäriksi 1960-luvun Neuvostoliitossa. Hän ikääntyy ja kokee vastoinkäymisiä omassa elämässään ja raskaassa lääkärin työssään. Vladimir joutuu puolestaan Venäjän keisarikunnan joukoissa sotaan ja taistelemaan vuosina 1899-1901 käydyssä bokserikapinassa. Vladimir kaatuu sodassa, mutta kirjeenvaihto jatkuu myös hänen kuolemansa jälkeen. Näin elämän ja kuoleman välinen raja hämärtyy, tarinan aikatasot kerrostuvat ja teos saa maagisen realismin sävyjä. Kirjeet ovat monesti itsenäisiä pieniä tarinoita, joissa muistellaan menneitä ja ollaan ahdistuneita tulevaisuudesta. Tintti Klapuri kirjoittaa Turun Sanomissa: ”Kirjeromaanin muoto tukee oivallisesti ajan teeman käsittelyä. Toisin kuin Šiškinin aiemmat romaanit, Sinun kirjeesi ei tarjoa taidokkaita pastisseja 1800- ja 1900-luvun venäläisestä kirjallisuudesta. Sen sijaan se on täynnä virkkeenmittaisia helmiä kuten ohielämisen kokemuksen kiteyttävä ”Kävelin enkä tiennyt, että elämä on hametta lyhyempi””.

”Suljen silmät ja näen sen maailman jota kukaan ei enää näe: meidän vanhan asuntomme, tapetit, ikkunaverhot, huonekalut, parkettilattian. Lipaston peilin, jonka edessä minä aikoinani irvistelin, opettelin tuntemaan itseäni. Sohvatyynyn, jossa olevan riikinkukon nappisilmää saattoi kiertää. Mummo oli kirjaillut sen tyynyn. Silmä irtoili vähän väliä, tietenkin minun myötävaikutuksellani, ja se ommeltiin uudelleen kiinni, minkä johdosta riikinkukon ilme muuttui: milloin se pälyili säikähtäneenä, milloin vilkuili hämmästyneenä kattoon, milloin hihitteli vahingoniloisena.”