Mies joka istutti puita

Ranskalaisen Jean Gionon (1895-1970) kulttisuosiota nauttiva novelli Mies joka istutti puita (Basam Books 1994, suom. Tuukka Kangasluoma) on viehättävä tarina puiden ja metsien merkityksestä. Alun perin Valittujen Palojen ”Sitä ihmistä en unohda koskaan”-sarjaan vuonna 1953 kirjoitettu tarina kertoo yksinäisestä lammaspaimenesta ja mehiläistenhoitajasta Elzéard Bouffieristä, joka intoutuu istuttamaan puita. Hän huomaa, että metsien laajetessa koko ympäröivä luonto elpyy ja muuttuu rikkaammaksi. Hän istuttaa elinaikanansa tuhansia puita. Hän ei huomaa ympäröivän yhteiskunnan mullistuksia. Ensimmäinen ja toinenkin maailmansota menevät häneltä täydellisesti ohi.

Pariisin kirjallisia seurapiirejä vältellyt ”Manosquen erakko” Giono kirjoitti novellin tositarinana, mikä hämmensi mm. Valittujen palojen toimitusta. Tarina oli mitä ilmeisimmin keksitty, mutta siitä tuli suurmenestys. Se on ranskalaisen vihreän liikkeen perusteoksia ja varsinkin nyt ilmastokriisin aikoina teos on mitä ajankohtaisin. Tuukka Kangasluoma kirjoittaa teoksen jälkisanoissa: ”Puu, ja metsä. Läpi Gionon tuotannon ne ovat olleet keskeisessä asemassa. Vastaavia motiiveja ovat vain vesi ja vuori. Ja kaikki ne kytkeytyvät yhteen. Elzéard Bouffierin tarinasta puhuessaan kirjailija itse sanoi, että toivoi sillä ”lisäävänsä rakkautta puihin ja varsinkin puiden istuttamiseen””.

”Vuoden 1910 tammet olivat nyt kymmenvuotiaita ja pitempiä jo kuin minä ja hän. Näkymä oli sykähdyttävän kaunis. Minä olin aivan kirjaimellisesti sanaton, ja kun hänkään ei mitään puhunut, kuljeksimme koko päivän vaiti ollen hänen metsäänsä pitkin ja poikin. Laajuutta siinä oli, tavallaan kolmessa eri lohkossa, yksitoista kilometriä leveyssuuntaan, ja syvyyttäkin oli kolmen kilometrin verran. Kun muisti, että kaikesta tästä oli kiittäminen vain hänen käsiään – tai hänen sieluaan – ja että kaikki tämä oli toteutettu vain niiden voimin, ilman mitään teknisiä apuvälineitä, niin silloin ymmärsi, että ihminenkin voi olla yhtä tehokas ja aikaansaapa kuin Jumala myös jossakin muussa kuin tuhotöissä.”