Suuri hupsu

Zen-munkki Ryōkan (1758-1831) on yksi Japanin rakastetuimmista runoilijoista, jonka tuotannon lumovoima vetoaa edelleen myös länsimaisiin lukijoihin. Ryōkan kirjoitti mittavan tuotannon lähinnä japaninkielistä lyhyttä tankaa ja pidempää chōka-runoutta sekä kiinankielistä kanshi-runoutta. Hän oli nuoruudessaan syventynyt isänsä avustuksella japanilaisen ja kiinalaisen runouden historiaan sekä buddhalaisiin filosofisiin teksteihin. Hän hylkäsi kuitenkin jo varhaisessa vaiheessa porvarillisen mukavan elämän ja ryhtyi zen-buddhalaiseksi kerjäläismunkiksi. Tätä elämänvalintaa moni piti suorastaan typeränä, mistä hän sai lempinimen Taigu ’suuri hupsu’.  Hän kiersi osan elämästään kerjäämällä ympäri Japania, mutta vietti pitkiä aikoja myös erakkona. Ryōkanin pappisnimi tarkoittaa ’hyvään ja avaraa’ ja häntä onkin luonnehdittu kiltiksi, avaramieliseksi ja myötätuntoiseksi ihmiseksi. Hän oli samaan aikaan seurallinen ihmisten ja erityisesti lasten ystävä, mutta myös syvämietteinen yksinäisyydestä nauttiva pohdiskelija.

Kai Nieminen on suomentanut suoraan alkukielestä upean valikoiman Ryōkanin keskeisimpiä runoja, ja ne on julkaistu nimellä Suuri hupsu (Basam Books 2000, suom. Kai Nieminen). Kirja sisältää silmiä avaavan esipuheen joka valottaa kirjailijan keskeisiä elämäntapahtumia. Selitysosassa Nieminen avaa runojen taustoja, historiallista kontekstia sekä viittauksia aiempaan runouteen ja filosofiseen kirjallisuuteen. Tero Liukkonen kirjoittaa teoksen arviossa Helsingin Sanomissa: ”Meidän aikanamme elämisen tahti on siinä määrin kiihtynyt ja yhteiskunnan arvot ovat käyneet niin koviksi, että soisi Ryōkanin sanoman puhuttelevan mahdollisimman monia. Hänen runoissaan ei ole oikeastaan muuta ideologiaa kuin ihmisen oikean luonnon oivaltaminen, jossa siinäkin lienee tavoitetta kylliksi kenelle tahansa.”

”Kuu ja kukkaset
ilahduttavat mieltä,
mutta mietipä:
aina kun ne palaavat,
ikäsi on karttunut.”