Pitkät piikit ja muita kertomuksia

Laulaja-lauluntekijä Jarkko Martikaisen (s. 1970) esikoiskirja Pitkät piikit ja muita kertomuksia (Like 2005) on kokoelma tragikoomisia lyhytnovelleja. Absurdeissa tarinoissa ääneen pääsevät erityisesti yhteiskunnan huono-osaiset ja syrjäytyneet, mutta osansa saavat myös työelämä, osaajat, poliitikot ja uskonto. Tarinoiden päähenkilönä voi olla yksittäinen ihminen, mutta myös laajempi ryhmä kuten pitkäaikaistyöttämät. Martikaisen teos on sivumäärältään suhteellisen ohut, mutta aiheiltaan lavea ja moneen suuntaan rönsyilevä. Se sisältää yhteensä 41 erillistä hullunkurista tarinaa. Näistä jokaiseen hän on onnistunut kehittelemään jännän koukun, joka muljauttaa tarinan asetelman lopulta päälaelleen. Martikainen on kuvittanut teoksen ihastuttavilla piirroksilla, joista tulevat mieleen Erkki Tantun parhaat kuvitukset. Jukka Koskelainen kirjoittaa Helsingin Sanomien arvioissaan: ”Huomaa kyllä, että Martikainen on lukenut paljon kirjallisuutta. Hänellä on varma lause, hyvä kirjallinen tyyli, jossa ei juuri puhekieli kuulu.”

”Jostain syystä osaajia nimitettiin osaajiksi, vaikkeivat he useinkaan osanneet viljellä maata, kitkeä rikkaruohoja tai kääntää kompostia. Osaajat eivät myöskään osanneet pestä lattiaa, lakaista, imuroida tai puhdistaa peilipintoja. He osasivat vain huomauttaa että tila oli likainen ja että nyt tarvittaisiin ihminen laittamaan asiat kuntoon, ennen kuin heidän kärsivällisyytensä olisi lopussa. Vaikka he usein uhkailivatkin että kirveellä olisi töitä, harva heistä tiesi, miten päin kirvestä pidellään. Useimmat osaajat eivät ymmärtäneet höykäsen pöläystä siitäkään, millaista olisi tyhjentää likakaivoja, jakaa postia, parturoida toisen pää tai leimata matkalippuja. Harvat osasivat viedä roskia oikeisiin paikkoihin, saati olla roskaamatta.”