Seksistä ja matematiikasta

Iida Rauman (s. 1984) toinen romaani Seksistä ja matematiikasta (Gummerus 2015) kertoo kahdesta nuoresta aikuisesta: matemaatikko Erikasta ja sukupuolensa korjanneesta biologian opiskelijasta Tuovista. Heidän rinnallaan keskeinen hahmo on myös molempien ystävä valokuvaaja Annukka. Traumaattisen raiskauksen kokenut huippuälykäs Erika eristäytyy ja syrjäytyy tapahtuman seurauksena, mutta löytää lohtua matematiikan järjestelmällisestä kauneudesta. Hän kohtaa samankaltaisesta yksinäisyydestä kärsivän Tuovin, joka on ahdistunut maailman ja ympäristön tilasta. Henkilöhahmoja syvennetään monilla takaumajaksoilla heidän menneisyyteensä ja perhetaustaansa. Suvi Ahola kirjoittaa Helsingin Sanomien arviossaan ”Rauma tarkastelee ihmistä biologisena olentona, jolle kulttuuri ja tiede ovat tapoja luoda järjestystä kaaokseen, ja samaan tähtää hänen mukaansa seksi.”

”Kirjasto: rauhan, loisteputkivalon ja aakkosellisten hakemistojen paratiisi. Kirjasto: turvallinen piste maailmankaikkeudessa, jossa kaikki on sekavaa, kamalaa ja vailla tarkoitusta.
Hän päätti, ettei kirjasto ollut vain erinomainen kuva modernin maailman ihanteille (siististi luokiteltu, aakkostettu ja numeroitu) vaan että se ilmensi peri-inhimillistä tarvetta nimetä ympäröiviä asioita (peri-inhimillistä, vaikka Janette olisi epäilemättä julistanut, ettei mitään peri-inhimillistä ollut.) Tuskinpa metsästäjäkeräilijätkään selvisivät, jolleivat osanneet tunnistaa syötäviä kasveja, kirjastossa nimeäminen oli samanlaista, kunnioittavaa. Liiku kirjojen keskellä kuin metsässä, hän mietti ja tunsi kiitollisuutta ympäröivästä hiljaisuudesta, valppaasta ja tiheästä.”