Käden kosketus

Keskiviikkona 83-vuotiaana kuollut Laila Hirvisaari (1938-2021) muistetaan erityisesti hänen rakastetuista historiallisista romaanisarjoistaan kuten Lehmusten kaupunki, Laatokka ja Sonja. Sarjojen suosio perustuu Hirvisaaren ainutlaatuiseen kykyyn tavoittaa menneisyyden tapahtumien henki yksityiskohtien ja tarkan taustyön avulla. Hän julkaisi kuitenkin kirjallisen uransa alkupuolella 1970-luvulla myös nykyhetkeen sijoittuvia romaaneja. Nämä ovat jääneet hänen pääteostensa varjoon, mutta ovat silti hyviä osoituksia hänen laaja-alaisesta kyvystään kertoa tyyliltään erilaisia kiinnostavia tarinoita. Elämän huipulla (Otava 1974) sijoittuu huippu-urheilun ja dopingin maailmaan ja Rakkaani tuli vuorilta (Otava 1975) kertoo suomalaisen naisen ja intialaisen miehen rakkaustarinan.

Käden kosketus (Otava 1974) on psykologinen trilleri, jonka päähenkilönä on pikkukaupungissa asuva kotirouva Ellen. Hän on avioliittonsa ongelmien vuoksi yrittänyt aiemmin itsemurhaa unilääkkeillä, mutta joutuu pariskunnan ystävien järjestämillä juhlilla murhayrityksen uhriksi. Hän kaatuu alas portaita tuntemattoman käden työntämänä ja käy lähellä kuolemaa.  Ystävät epäilevät kuitenkin, että kyseessä on vain uusi itsemurhayritys. Vastaavanlaisia outoja onnettomuuksia tulee lisää ja Ellen vajoaa karmivan pelon ja ympäröivien ihmisten kyräilyn ja epäilyn suohon. Tuija Lassila kiteyttää romaanin Sanojen aika –verkkopalvelun esittelyssään: ” Psykologisessa jännitysromaanissa kuvataan 1970-luvun alun pikkukaupunkilaiselämän kapeutta lapsettomuuden ja viilenneen avioliiton puristuksessa elävän herkän naisen kautta.”

"Omituista, kuinka hitaalta putoaminen tuntui. Leijumiselta unenomaisesti ja kun tajusin iskeytyväni alaportaisiin, oli sekin pehmeää. Sitten tuli tulelta ja valkoiselta välähtävä tuska, ensi käsivarressa ja sitten kasvoissa. Tiesin olevani nyt vain röykkiö käsiä ja jalkoja, onneksi kuolen nopeasti, oli ainoa ajatukseni. Yritin saada ääntä suustani, heiluttaa kättäni, koetan huutaa, että minut tyrkättiin alas. Miksi kukaan ei kuuntele, vaikka ihmisiä on joka puolella. He kumartuvat ylitseni ja huutavat jotain minulle. Sitten lähestyvät kasvot ja silmälasit, Jumalani, miten suuret silmälasit, sitten tajuan, että ne kuuluvat Henrikille. Kun alan taas kuulla ääniä, joku jankuttaa jatkuvasti, että hankkikaa ambulanssi… Sitten tulee pimeys."