Roskakasa

Metsässä sijaitsee Kasa. Se koostuu milloin mistäkin: tammenterhoista, kuusenneulasista, pienistä kivistä. Nyt Kasaan on kuitenkin ilmestynyt omituisia asioita. Ne eivät näytä sieniltä, eläimiltä, tai kasveilta – mistä ihmeestä on kyse? Hiiri tietää vastauksen: Kasa on peittynyt roskiin!
Metsän eläimet lähestyvät Kasaa uteliaana. Kettu lumoutuu tyhjän koiranruokapurkin tuoksusta, eikä orava voi vastustaa herkuiksi luulemiensa karamellipapereiden nakertelua. Yksi toisensa jälkeen eläimille tapahtuu ikäviä asioita: kettu jää päästään kiinni tölkkiin, hiiri sotkeutuu tahmeaan purukumiin, ja kaikille tulee vähintään maha kipeäksi. Yön aikana roskat onneksi katoavat ja eläinten olo paranee.

Emilia Erfvingin Roskakasa on upean yksityiskohtaisesti kuvitettu kirja, joka tuo konkreettisesti ja lapsentasoisesti esiin roskaamisen vaarat. Jos ihmiset suhtautuvat roskiin välinpitämättömästi, on sillä väistämättä seurauksia eläimille ja luonnolle. Tekstiä kirjassa on melko vähän, mutta jokainen lause löytää paikkansa kirjan sivuilta. Tarinasta käy ilmi myös vanha totuus siitä, miten toisen roska voi olla toisen aarre: sinitiainen vuoraa pesänsä villalangalla ja mäyrät löytävät patjoikseen kaikenlaista pehmeää. Taidettakin roskista voi tehdä!

Roskakasa on tärkeä kirja, joka sopii luettavaksi jo ihan pienen lapsen kanssa. Se antaa välineitä keskustella lapsen kanssa ympäristöstä ja sen suojelemisesta, kierrätyksestä ja eläinten hyvinvoinnista. Sympaattiset hahmot ilahduttavat isompaakin lukijaa. Kirjalla on myös vaikutusta: sen luettuaan kiinnittää taatusti entistä enemmän huomiota siihen, mihin roskat taskunpohjalta kulkeutuvat.