Matemaattisia olioita tai jaettuja unia

Leena Krohnin (s. 1947) novellikokoelma Matemaattisia olioita tai jaettuja unia (WSOY 1992) palkittiin aikanaan Finlandialla. Teoksen tarinat pohdiskelevat olemassaolon ja ihmisyyden luonnetta kahdentoista esseemäisen valotuksen kautta. Vanhassa valokuvassa poseeraava poika, mätänevän ruumiin ikää tutkiva hyönteistieteilijä ja muumioitunut inkaprinssi ovat näistä jääneet erityisesti mieleen. Tero Liukkonen kirjoittaa Helsingin Sanomien arviossaan: ”Leena Krohn on johtopäätöksissään tinkimätön kirjailija. Hänen ajatustensa runsaus ja kirkkaus eivät lakkaa ällistyttämästä. Fantasia ja herkeämätön pohdinta tuottavat tämän hetken painokkainta ja palkitsevinta pienimuotoista kirjallisuutta.”

”Sinä, Cerro el Plomon inkaprinssi, et etsinyt kuolemattomuutta, vaan äitiä ja isää ja heimoasi. Ei, sinua minä en näe, vaikka näenkin sen mitä sinusta jäi. Kun viivähdän jäännöstesi äärellä, Cerro el Plomon eksynyt lapsi, en minä sinua muista.
Se mitä muistan, mikä siirtyy minuun, on vuosisataisten lapsenkasvojesi lepo. Vuorien ja rotkojen ja taivaan tuhoutumaton rauha, josta sinun muumiosi ei lakkaa todistamasta.”